maailma on suuri, kutsuva kirkas ja maalattu juuri
Yksi haave tuli toteutettua, ja olen taas niin monta mahtavaa kokemusta rikkaampi. Elämä on ihanaa.
Alkajaisiksi parhaita paloja meänkielestä.
nainen = vaimo
nuori nainen = ty(t)är
viihtyä = triivastua
yrittää = freistata
kaatua = langeta
palaa loppuun = laukkoa seinään
Nämä naapurikunnat ovat kyllä mahtavia. Helsingissä olisi ihan tylsää, jos ei olisi Espoota ja Sipoota. Heidän puistoalueitaan, heidän kaavoituksiaan, heidän verorahojaan, heidän tonttejaan.
Sipoo sai minut nauramaan jälleen tänään. Tai oikeastaan se oli Hesarin nettisivujen otsikko: “Sipoolle ei kelpaa Myllyniemi eikä kukaan muukaan selvitysmies“. Ne ovat kyllä niin ihania närkästyneinä! (Tämähän on se parisuhteista tuttu asenne, jolla saa toisen helposti hermoromahduksen partaalle: Ai kun sä oot söpö kun sä suutut.)
Ja maailman suurin vitsihän on numeroissa. Helsingin maapinta-ala: 184,47 km2. Helsingin asukasluku: 563 689. Sipoon maapinta-ala: 364,1 km2. Sipoon asukasluku: 18 719. Ai teillä on kasvusuunnitelma? Hehhehee!
Mutta se läntinen poo ei kyllä tänä iltana naurattaisi, jos ne äänestäisivät länsimetroa vastaan. Tähän asti vastustajien argumentit ovat olleet aika hyviä vitsejä, mutta nyt on tosi kyseessä!
(Onneksi vitsitarjoilun takaa jatkossakin rakas synnyinkuntani. Varakas mutta vaaraton Kauniainen. Erityisesti suosittelen paikallislehti Kaunis Granin yleisönosastoa.)
Vielä halpaa uimahalliakin parempi vesiharrastuspaikka on tietenkin meri. Plussat: ilmaista, maisemat, fiilis. Miinukset: vähän viileää vettä tähän aikaan vuodesta.
Syyskuinen Itämeri on parhaimmillaan juuri tällaisena päivänä: Aurinkoista, tuulista, positiivisella tavalla syksyistä. Pieni kohmelo, väsy ja voipumus, mutta levollinen ja hyvä mieli.
Erityisen hauskaa on riisua uimapukusilleen rannassa, jossa muilla on goretexit ja kaulahuivit. Ja sitten hyisen pikku pulahduksen jälkeen jäädä paistattelemaan päivää kalliolle bikineissä, sillä kylmä ei enää minuun pysty.
Haastattelin tänään venäläistä toimittajaa. Hän kertoi suuren venäläisen viisauden:
Omia ajatuksia tulee kirjoittaa ja vessassa käydä vasta, kun ei pysty enää pidättelemään.
Jatketaan bisneslinjalla. Helsingin kaupungin uimahalleista saa syyskuun loppuun asti sarjakortit puoleen hintaan, myös opiskelijahintaiset. Ostin kymmenen kerran kortteja, à 7,20 e. Näin ollen yhden uintikerran hinnaksi tulee 72 senttiä. Muistaakseni joskus ala-asteella Kauniaisten uimahallin lastenliput maksoivat viisi markkaa.
Ansaitsematon rikkaus minun osakseni. Ensinnäkin tietokoneeni akku veteli aivan viimeisiään, ja suunnittelin sijoittavani uuden hankintaan. Onneksi tuli kaverin kanssa puheeksi, ja tämä muistutti, että kannattaa tarkistaa akun sarjanumero. Applella kun on ollut näitä ongelmia. Tarkistin, ja kas: voittoarpa! Eli kaksi ja puoli vuotta vanha paska akku paljastui “vialliseksi”, räjähdysvaara, ja saan uuden ilmaiseksi. Tai sain. Täytin jonkun englanninkielisen lomakkeen jossakin Applen jenkkisivuilla torstaina, ja tänä aamuna kahdeksalta UPS:n mies soitti ja kysyi, että milloin sopisi tulla tuomaan tätä akkua.
Toinen olikin vähän kaksijakoisempi voittoarpa. Sain seitsemän kuukautta polveni vammautumisen jälkeen ruotsalaiselta vakuutusyhtiö Folksamilta kirjeen. Folksam on saanut vahinkoilmoitukseni ja aikoo maksaa minulle “en schabloniserad engångsersättning”. Korvaus on 2 382 kruunua. Kirjeessä kerrotaan myös, että tämän lisäksi muita hoitokustannuksia ei voida tästä vakuutuksesta maksaa. Lisäksi siinä todetaan, että joidenkin tapauksessa summa riittää korvaamaan koko hoitokustannukset, jotkut taas joutuvat maksamaan osan kuluista itse. “Om det senare gäller för dig får du se det som en självrisk.”
Tässä lienee jokin vakuutuskulttuuriero, mutta silti, en voi olla nauramatta tälle “urheiluvakuutukselle”. Tuo summahan on euroissa jotain 250 e. Polveni hoitokuluihin on tähän mennessä kulunut noin 7 000 euroa. Aikamoinen självrisk.
No, en pane yhtään pahitteeksi ylimääräisiä paria sataa euroa, jotka siis saan ilman ensimmäistäkään kuittia tai lääkärintodistusta. Eli jos joskus tulee Ruotsissa rahapula, tee vahinkoilmoitus polvivammasta.
Mutta saattaisi tunnelma olla ihan pikkuisen toinen, ellei minulla olisi ollut viime keväänä voimassa suomalaista urheiluvakuutusta, jonka olin unohtanut lopettaa ja joka on mukisematta korvannut nuo 7 000 euroa.
Kävin eilen Ikeassa ja onnistuin kehittämään itselleni kriisin.
Ikea on enemmän nostalgiamatka muistoihin kuin kauppa. Siellä oli samanlainen sohvapöytä kuin Ruotsin-kodissani. Se jonka ääressä kämppiksen kanssa naureskeltiin joka ilta puoli yhdeltätoista Navy CIS:ää (maailman huonoin tv-sarja, näyttää tulevan Suomessakin nykyisin). Siellä oli niitä cd-telineitä, joita ostin neljä kappaletta muuttaessani väliaikaisesti vanhempieni luokse (äiti ei hyväksynyt levyjä ilman telineitä). Siellä oli sellainen roskis, jonka ostin huoneeseeni Ruotsissa. Muistan kuinka raahasin kuumana syyspäivänä roskakoria, mattoa ja muita Ikea-tavaroita julkisilla aivan toiselta laidalta Tukholmaa. Olin niin innoissani uudesta alusta. Ja vähintään yhtä innoissani olin, kun ihan ensimmäistä kertaa olin Ikeassa suunnittelemassa uutta alkua ja ensimmäistä omaa kotia. Silloin ostin tuollaisen piirakkavuoan ja tuollaisen spagettikauhan.
Ikea-käynnit liittyvät yleensä muuttoon ja elämänmuutokseen, ja ainakin minun tapauksessani ne ovat olleet aina melko positiivisia asioita. Mutta kuinka helvetin monta kertaa voi käydä Ikeassa aloittamassa uuden elämän?
Olen hitto vieköön ensi viikolla 26 vuotta ja taas suunnittelemassa, minkä väriset lehtikansiot sopisivat vuokrayksiööni. Vaikka kuinka olenkin tyytyväinen elämäntilanteeseeni ja valintoihini, niin Ikea-flashbackit ja kerta kerralta laimeneva innostus saavat toivomaan, etten ikuisesti kiertäisi samaa kehää.
Nerokas tuo Jokerien mainoskampanja, “Jokerikiekko tulee takaisin”. Kuvissa kärsivän näköisiä miehiä tekemässä vatsalihaksia ja juoksemassa mäkivetoja.
Ihan täydellinen draaman kaari. Pelataan koko kausi päin hittoja, ja sitten nöyrrytään. Lusikka kauniiseen käteen, rääkätään lihaksia koko kesä, ja sitten tullaan takaisin entistä kovempina. We’ve been through hell, but we don’t give up.
Mutta mikä on jokerikiekko?
