Kävin Ruotsissa. Lensin Tukholmaan, jatkoin junalla pohjoiseen kohti Sundsvallia, tein junassa tunnin pituisen haastattelun (jonka tosin oli pitänyt olla kaksi ja puoli tuntia, mutta sitten haastateltavan pitikin saada nukkua), jäin pois paikassa nimeltä Söderhamn, odottelin asemalla tunnin, matkustin takaisin Arlandaan, odottelin lentokentällä kolme tuntia ja lensin takaisin Helsinkiin. Joskus kyllä tulee mieleen, että onko tässä mitään järkeä.
Ehdin kuitenkin Tukholmassa kirjakauppaan. Neljä lehteä, kaksi kirjaa, 400 kruunua.
Minulla on uusi suosikkilehti, Neo. Lehdellä on melkoisen vahva oikeistoliberaali linja. En ole lehden kanssa suunnilleen mistään samaa mieltä, mutta sepä juuri onkin niin piristävää ja poikkeavaa.
Olen ihan kyllästynyt tähän punavihreään mössöön, mitä luen ja kirjoitan täällä kuin liukuhihnalta. Kaikkien vakiolehtieni kaikki jutut on kirjoitettu juuri siitä samasta näkökulmasta, joka itsellänikin asioihin on. Luen ja nyökkäilen. Samaa mieltä, samaa mieltä, joo, joo. Ei ikinä mitään uutta tai kuohuttavaa.
Mutta Neo. Tammikuun numeron pääkirjoituksessa muistutetaan, että tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, miksi ilmasto on lämpenemässä. Koko numeron teema on nauraa ilmastomuutospaniikille. Monessakin jutussa toistellaan, että sillä ei ole mitään väliä, minkä verran ruotsalaiset kuluttavat energiaa, koska maa on niin pieni.
Ja sitten on henkilöjuttu nuoresta oikeistolaisesta kunnallispoliitikosta, joka on joutunut mediajahdin uhriksi. Ja reppari USA:sta, republikaanien vaalivalvojaisista – jutun loppupäätelmä on, että vaalitappiosta huolimatta konservatiivit voittivat. Ja essee siitä, miten Ruotsi voisi välttää Hollannin tekemät virheet monikulttuurisuudessa.
Suoraan sieluun osuu myös ivailu eettisen ostajan kauppalistalle: Reilun kaupan kahvin sijaan kannattaisi antaa Punaiselle Ristille lahjoitus ja ostaa halvempaa ja parempaa kahvia. Omenoiden ja lampaiden kasvattaminen Uudessa Seelannissa ja niiden kuljettaminen Eurooppaan vie vähemmän energiaa kuin kasvattaa niitä täällä. Saksalaisen tutkimuksen mukaan lehmien terveys ja niistä saadun maidon laatu eivät ole riippuvaisia toisistaan, eli ei kannata ostaa luomumaitoa. Ja uudet tutkimustulokset osoittavat, että sipsien akryyliamidikaan ei aiheuta syöpää.
Luen hymy huulilla ja erittäin innokkaasti.
Ja lopuksi vielä kehuja Suomeenkin. Ehdotan vaikkapa Bonnier-palkinnon saajaksi Etelän Uutisten urheilutoimittajaa. Kirjoittaa mm. naiskäsipalloilusta, melkoinen sanaseppo. Ah tätä tyyliä ja kielikuvien kauneutta:
“Matador-defence on englanninkielinen termi, jolla ei ole mitään tekemistä härkätaistelun kanssa. Matadoripuolustus viittaa puolustamiseen, jolla ei puolestaan ole paljoakaan tekemistä puolustamisen kanssa. BK-46:n naiset ajautuivat matadoripolulle viime sunnuntaina, kun karjaalaiset näkivät vuoden ensimmäisessä pelissä punaista Siuntiossa.”
Yhdestä pelikaveristani hän kirjoitti, että “puolivaloilla diivailu kannattaa jättää kotiin”. Toinen oli “romuluinen”, kolmannella oli “laiska olemus”, neljännen hyökkäyspeli oli “epämääräistä tunkemista”. Odotan innolla omaa peliämme Karjaata vastaan lauantaina.
