Poden koti-ikävää. Olen hämmästynyt, ehdin jo luulla, etten koskaan Tukholmassa sairastuisi tähän tautiin. Samaan aikaan iski vielä joku ihme syysmasennus, ja olen ollut melko toimintakyvytön koko viikon. Onneksi on treenit, joihin on pakko mennä ja joissa unohtaa kaiken hetkeksi. Eilen ei ollut treenejä, ja kävin ulkona ainoastaan ostamassa kaupasta 400 g irtokarkkia. (25 minuutissa meni pussi, olen taas kehittynyt.)
Tänään alensin tavoitetasoa. En enää yrittänytkään saada kirjoitettua ryhmätyötä (pornokuvien intersektionaalinen analyysi, ääh) tai kolumnia (ei aihetta). Kävin lenkillä tihkusateessa ja mudassa. Ihme kyllä, siitä sai energiaa.
Sitten matkustin yksin pendeltågilla Tumbaan kuuntelemaan ihanaa Anna Järvistä. Sillä oli keikka jossakin kunnan taidehallissa kello kuudelta. Ajattelin että mikäpä siinä, ei se ainakaan pahenna asioita.
Jotenkin ihmeellisesti löysin taidehallin, vaikka en ollut viitsinyt edes karttaa katsoa. Siellä oli mummoja, lapsiperheitä ja hippejä suloisessa sekamelskassa. Kioskissa myytiin ekologisia sämpylöitä ja luomupunkkua. Kaupan päällisiksi ehdin kuulla myös edellisen esiintyjän, jonka nimi olikin kuulostanut jotenkin tutulta. En kuitenkaan yhdistänyt nimeä Suomeen, joten yllätys oli suuri, kun tämä Islaja alkoi laulaa suomeksi. Mukavaa.
Näin Annan ennen keikkaa, ja koska haastattelin sitä vähän aikaa sitten, menin moikkaamaan. Vaihdoimme kuulumisia ja kerroin, että olen koti-ikävissäni. Se neuvoi muuttamaan äkkiä takaisin, ennen kuin on liian myöhäistä.
Keikka oli mahtava, vaikka puitteet olivatkin vähän eksoottiset. Anna lauloi Helsingin ja omisti sen “suomalaisille vieraillemme”.
Och jag längtar redan har redan hemlängtan / Helsinki tule mut hakemaan tule, nyt mennään
Jos joskus, niin nyt osuivat sanat kohdalleen.
2.12. 2007 at 19:45
Helsinki ottaa sinut niin mielellään vastaan jouluksi. Odotamme jo! Tule jo!!
2.12. 2007 at 22:00
Niin, meillä on ikävä! Puss occ kram, toivottavasti nähdään taas pian.