Tiiseri

Olin eilen Södertäljessä, pitkästä aikaa kunnon repparikeikalla. Vitsi kuinka kivaa ja mielenkiintoista se taas olikin!

Käytiin tutustumassa Ronnan lähiöön, a.k.a. Pikku-Bagdadiin. Ei nähty yhtäkään syntyperäistä ruotsalaista. Paitsi ehkä muutama alkkis. Nekin todennäköisesti olivat suomalaisia.

Juttelin erään ala-asteen opettajan kanssa, ja tämä kertoi, ettei koulussa ole yhtään ruotsalaista oppilasta.
Suloiset rasavillioppilaat (yksi potkaisi pallon täysillä olkapäähäni) puhuivat kyllä ihan hyvin ruotsia, mutta todella voimakkaalla blattekorostuksella, josta he eivät taatusti tule ikinä pääsemään eroon.

Ronnan koulun oppilaista voi tulla yhteiskuntaan integroituneita, hyvin koulutettuja, kaikin puolin kelpo kansalaisia. Silti samalla sekunnilla kun he avaavat suunsa, he paljastavat, mihin kastiin kuuluvat. Ja saavat varmasti kastinsa mukaisen kohtelun työmarkkinoilla ja sosiaalisessa elämässä. Se siitä tasa-arvosta.

Suomenruotsia

Meillä oli joukkueen kaudenpäättäjäiset perjantaina. Olin pelännyt, että tulisi liikutus ja rupeaisin vetistelemään ja pitämään pateettisia puheita, vähän viiniä saatuani. Mutta ihme kyllä ei tuntunut yhtään pahalta. Tämä on nyt nähty, nautittu, surtu ja suljettu luku. Tulevaisuus kiinnostaa jo enemmän kuin menneisyys. Näin se vaan menee. Il est temps de faire confiance au temps qui emporte les passions.

Mutta kivat bileet oli. Meillä oli muun muassa erilaisia hauskoja tehtäviä suoritettavana. Minun piti tunkea samaan vessaan yhden tytön kanssa joka kerta, kun sillä oli hätä. Siis paljastamatta juonta, ja käymättä itse tarpeilla. Tyttö onneksi kävi vain kerran vessassa ja oli siinä vaiheessa jo aika humalassa, niin että minä tosiaan selvisin paljastumatta!

Eräiden piti pitää puhe saamiensa ohjeiden mukaisesti meidän menestyksekkäästä kaudestamme (ironiaa). Puhe oli ihan hauska, mutta en tajunnut yhtään, minkä ohjeen takia ne puhuivat niin kummallisesti. Jotenkin venyttivät sanoja ja painottivat oudosti. Jossain vaiheessa mukaan tuli myös joitain blattesvenska-sanoja ja -eleitä. Häh? No, taputin mukana. Jälkeenpäin kuulin jonkun mainitsevan, että olipa hyvää suomenruotsia. Ai oliko se olevinaan suomenruotsia, kysyin. Aiheutin yleisen naurunremakan.

Kukaan ei voinut ymmärtää, etten ollut tajunnut, koska sehän oli ihan selvää suomenruotsia! Joku oli jopa luullut, että loukkaannuin, kun en ollut reagoinut mitenkään. Kuulemma puhun itse ihan samalla lailla. No way! Tätä en hyväksynyt, vaikka muuten omaa ääntämystäni aina pilkkaankin. En minä nyt noin puhu! Eikä kukaan muukaan suomalainen.

Sitten ne ihmettelivät, että enkö minä koskaan ole katsonut Muumeja, että nehän puhuvat juuri noin. Olen katsonut, mutta eivät puhu! Kyllähän minä nyt tiedän, miltä se kuulostaa. No miltä, ne kysyivät. En osannut vastata. Se on niin kuin ruotsia mutta suomeksi äännettynä. En osannut edes matkia, olen huono semmoisessa.

Hämmentävää. Kieli voi kuulostaa ihan erilaiselta riippuen siitä, mikä on kuulijan kieli.

Haluaisin vielä nähdä, tunnistaisivatko ruotsalaiset aksentin, kun suomalainen matkii riikinruotsia. Itse en osaa sitäkään. Tai pikemminkin: yritän kyllä joka päivä, mutta heikoin tuloksin.

Hur svårt kan det va

Olen ollut onnellinen ruotsalaisen pankkitilin omistaja viime syksystä alkaen. Alku oli jännittävää. Sain juosta pankissa harva se päivä mitä kummallisemmilla asioilla. Esimerkiksi tällaisen keskustelun kävin pankkivirkailijan kanssa:

Minä: Hei, minulle soitti joku Suomen Nordeasta ja sanoi, että minun pitäisi tulla passini kanssa käymään ja pyytää teitä ottamaan siitä kopio ja lähettämään se Göteborgin toimipisteeseenne jollekin Anne-Marie Petterssonille.

Virkailija: Jaa. En mä kyllä löydä meidän henkilöstötietokannasta ketään Anne-Marie Petterssonia.

Minä: No oisko se Petterson yhdellä ässällä vaikka?

Virkailija: Ei löydy. No, kirjoitan tähän kuoreen Anne-Marie Petterson ja laitan sisäiseen postiin.

Minä: Ei kuule kyllä se varmaan olisi hyvä ensin selvittää, että kuka tätä passikopiotani tarvitsee. Kuka teillä hoitaa näitä Suomesta tehtyjä tilinavauksia?

Virkailija: En minä tiedä, en valitettavasti osaa auttaa.

Minä: Voisitko nyt yrittää kuitenkin, kun tässä ois niinku tavallaan asiakashankinnasta kyse?

(Hetken tietokoneen räpläämisen ja muutaman puhelun jälkeen AMP löytyi ja passikopio meni perille.)

Pakko kertoa vielä toisestakin hieman absurdista kerrasta. Silloin halusin Check In -asiakkaaksi.

Virkailija: Ei tämä kone anna minun tehdä sinulle Check In -sopimusta.

Minä: Ai. Miksei?

Virkailija: En minä tiedä. Tämä on alle 29-vuotiaille.

Minä: Ja minä olen 27.

Virkailija: Niin.

Minä: No mitäs nyt sitten?

Virkailija: Onko sulla verkkopankkitunnukset? No täytä netissä hakemus.

Minä: Että sitä ei voi täällä konttorissa nyt tehdä?

Virkailija: Ei.

Näiden kokemusten jälkeen olen pyrkinyt pysyttelemään erossa pankkiasioista. Olen käyttänyt tiliäni vain pankkiautomaatin kautta. Eilen oli ensimmäistä kertaa ihan pakko maksaa verkkopankissa yksi lasku. Se meni melkein yhtä näpsäkästi kuin on viime aikoina sujunut Sampo Pankissa.

Oli tilinumero ja oli joku clearing-numero. Räpläsin tilinumeroa tilinumerokohtaan kymmenellä eri tavalla. Välilyöntien kanssa ja ilman, väliviivoilla ja ilman. Ei pelittänyt. Lopulta löysin nettisivuilta ohjeet. Tiedoksi kaikille, joiden joskus tarvitsee kirjoittaa ruotsalainen tilinumero tilisiirtoon, näin se menee (Itse tein tilisiirron Swedbankiin, ja se taisikin olla kaikista noista vaihtoehdoista haastavin):

Kontonummer – Skriv in det kontonummer du vill föra över pengar till, clearingnummer och kontonummer, totalt 11 siffror.
Om kontot finns hos någon av följande banker ska kontonumret anges på särskilt sätt:

SVENSKA HANDELSBANKEN – Ange kontonumret som normalt är 9 siffror. Om kontonumret har färre siffror, fyll på med nollor i början av kontonumret.

SWEDBANK (F.D. FÖRENINGSSPARBANKEN) – Om clearingnumret börjar på 8 anger du det femsiffriga clearingnumret och därefter kontonummer, totalt 15 siffror. Ange inga streck (-) eller punkter (.) i clearingnummer eller i kontonummer. Om kontonumret har färre siffror fyller du på med nollor mellan clearingnumret och kontonumret. Om clearingnumret börjar på 7 anger du totalt 11 siffror.

DANSKE BANK SVERIGE / DDB – Ange clearingnummer och därefter kontonummer som är 10 siffror. Om kontonumret har färre siffror fyller du på med nollor mellan clearingnumret och kontonumret.

DANSKE BANK SVERIGE / OGB – Ange clearingnummer och därefter kontonummer som är 7 siffror.

SPARBANKEN FINN, SPARBANKEN GRIPEN, SVERIGES RIKSBANK, – Ange clearingnummer och därefter kontonummer som är 10 siffror. Om kontonumret har färre siffror fyller du på med nollor mellan clearingnumret och kontonumret.

ANDRA SPARBANKER – Om du vill föra pengar till andra sparbanker än de som finns i listan, använd Swedbank enligt ovan.

PlusGirot – Ange clearingnummer 9960 och därefter kontonummer som är 10 siffror. Om du endast har det korta PG-numret kan du istället göra en betalning till PlusGirot under menyvalet Till PlusGiro och Bankgiro i vänstermenyn.

Tunnelmia

Ristiriitaista. Tänään on ihanan kaunis, melkein kesäinen päivä, ja minä olen lähdössä tunturiin. Vielä hölmömpää, että en edes ole menossa laskemaan, ei ole rahaa eikä lämmintä vaatetta. Lisäksi ensi viikolla on kauhea määrä erilaisia deadlineja ja työjuttuja, ja näin ollen olen menossa tunturimökkiin kirjoittamaan gradua. Olisi ehkä kannattanut jättää koko reissu väliin, mutta haluan viettää kaiken mahdollisen jäljellä olevan ajan ihanien joukkuekavereideni kanssa.

Ristiriitaista oli myös eilen, kun olin katsomassa Bajenin miesten viimeistä välierää ja näin ollen kevään viimeistä käsipallo-ottelua Eriksdalshallenissa. Siellä oli 1800 katsojaa, hyvä peli ja niin mahtavan upea tunnelma, että meinasi itku tulla.

Minun perspektiivistäni Eriksdalshallenin 1800 katsojaa saavat aikaan paljon upeamman urheilujuhlan kuin vaikkapa kymmenet tuhannet ihmiset jossain futisstadionilla. Esimerkiksi näin: Eilen matsia oli katsomassa Bajenin monivuotinen tähtipelaaja Lukas Karlsson, joka viime kauden jälkeen lähti Tanskaan ammattilaiseksi. Hän istui eri puolella kenttää kuin klacken, fanikatsomo, joka kuitenkin bongasi suosikkipelaajansa nopeasti. Yhden aikalisän aikana fanikatsomo alkoi huutaa: “Lukas, Lukas, ge oss en sång!” Karlsson kentän toisella puolella nousi seisomaan ja karjui (“lauloi”) täpötäydessä hallissa: “Hammarbyy ee dom bästa!” Ja fanikatsomo vastasi huutoon: “Heja, heja, heja Bajen!” Ja uudelleen. Koko halli hiljentyi kuuntelemaan ja antoi laulun päätteeksi ihastuneet aplodit. Kuuluttajakin innostui: “Hyvät naiset ja herrat, Lukas Karlsson!”

Ennen ottelua ja puoliajalla Karlsson seisoskeli katsomon takana, ja melkein jokainen ohikulkija halusi kätellä ja vaihtaa kuulumisia. Niin lämmin ja sydämellinen tunnelma, aivan kuin olisi oltu jossakin perhejuhlassa. Ja silti seinät raikuvat kannustuslauluista, taputtavat kämmenet vilisevät ilmassa, pelaajat tuulettavat onnistumisiaan kuin MM-kisoissa telkkarissa.

Nautin, ja sydämeen sattui. Tämän kaiken minä hullu olen jättämässä taakseni.

Yksi styrelsen ukko kävi moikkaamassa minuakin ja kyseli taas suunnitelmistani. Hänellä olisi yhteyksiä johonkin Ruotsin suurimpaan lehtiyhtymään ja hän voisi sieltä kysellä minulle töitä, jos haluaisin jäädä Ruotsiin ja Bajeniin. Tämä tarjous on toistunut nyt jo useaan otteeseen, kaikilla näyttää olevan yhteyksiä jos johonkin mediakonserneihin. Sitä ne eivät vain vielä ole tajunneet, että näillä yhteyksillä ei luoda toimittajan työpaikkaa ihmiselle, joka kirjoittaa vain ja ainoastaan suomea.

Olen tähän asti tehnyt elämässäni lähes poikkeuksetta hyviä valintoja. Vaikeitakin, mutta aina jokin vainu sisälläni on sanonut, että teen oikein. Nyt vainu on ihan hiljaa. Ensimmäistä kertaa pelkään tosissani, että valitsen väärin.

Tekstiviesteistä, vähän vain

Pelästyin hieman, kun luin uutisen, että ne Vanhasen tekstiviestit aiotaan julkaista Ruotsissa. Nimittäin julkaisijana olisi uutisen mukaan Suur-Tukholma-niminen lehti. Mikä hemmetin Suur-Tukholma? Minä kun luulin keränneeni ns. graduani varten listan kaikista vähänkin merkittävistä ruotsinsuomalaisista tiedotusvälineistä!

Googlasin esiin tämän ruotsinsuomalaisen sananvapaustaistelijan ja saatoin todeta, ettei mitään vähänkään merkittävää ollut sittenkään jäänyt huomaamatta. Anteeksi nyt vaan elitismini, ja mitenkään väheksymättä Suur-Tukholman merkitystä sen tekijöille ja lukijoille, keitä lienevätkin.

Mutta että tällainen tiedotusväline julkaisisi maata järisyttäneet 160 merkin viestit, joita keski-ikäinen suomalaismies on lähettänyt naisystävälleen. Sivuhuomautuksena, mikähän helkuta mahtaa olla se “yhteiskunnallinen merkitys”, jota IS:n jutussa haastateltu toimituskunnan jäsen ja tekniikan tohtori väittää viesteillä olevan? Ja mitä tarkoittaa, että pääministeri on “vajaakykyinen”? Haloo IS:n toimitus, pikkuisen kriittistä otetta tarttis, vaikka Vanhasella onkin kiva mässäillä!

Jäin miettimään tiedotusvälineen nykymääritelmää ja -tehtäviä. Jos nämä oikeudenkäyntiaineistosta pihistetyt tekstiviestit kerran “eivät loukkaa ketään” ja ovat vapaasti saatavilla (?), niin mihin tässä tarvitaan mitään Suur-Tukholmaa tai muuta tiedotusvälinettä? Uteliaita selvästi riittää, miksi ei joku vain hanki viestejä ja julkaise niitä vaikka Suomi24:ssä?

Tosin tämä että “salassapito koskee vain tuomioistuinta” kuulosti vähintäänkin yhtä oudolta kuin pääministerin “vajaakykyisyys”. Eli jos IS olisi vaivautunut hankkimaan uutiseen enemmän faktoja ja lähteitä, minun ei ehkä tarvitsisi ihmetellä tätä nimenomaista tapausta. Valaiskoon joku, jos tuntee tuomioistuimia, kiitos.

Niin ja semmoista kans ihmettelen, että säilyttääkö ihmiset yleensä satoja tekstiviestejä puhelimessaan? Ja miten ne käytännössä sieltä kännykästä sitten siirretään julkisuuteen? Antaako Susanna tai Johanna puhelimensa toimittajalle tai tuomioistuimelle, ja ne räplää ne kaikki kaksisataa käsin paperille? Litteroiko ne hymiöt ja kirjoitusvirheet? Ja lähetysajat sekunnilleen?

Näköalabaari

Tykkään näköalabaareista. Vaikka ne yleensä ovat kantapaikoiksi liian persoonattomia, silloin tällöin on ihanaa käydä fiilistelemässä korkeuksissa. Kovin usein ei viitsi käydä senkään takia, että niiden hinnat ovat yleensä myös korkeuksissa.

Eilen kokeiltiin Skrapanin uutta näköalabaaria Och Himlen Därtill. Skrapan oli ennen Skatteskrapan, veroviraston tornitalo Södermalmilla. Viime syksystä alkaen se on – ylläri ylläri – Galleria Skrapan, ostoskeskus, sekä Studentskrapan, vuokra-asuntotalo opiskelijoille. Siinä on luultavasti maailman tämän hetken hienoimmat opiskelija-asunnot: ihan keskellä Söderiä, täysin uudelleen rakennettuja vanhoista virastotiloista, mielettömät näköalat. Pääsin sattumalta käymään yhdessä sellaisessa syksyllä ja olin ihan myyty. Yksiön yksi seinä oli pelkkää ikkunaa, josta näki yli koko Tukholman.

Se baari taas. Kuten monen muunkin näköalabaarin, sen viehätys perustui ihan pelkästään näkymiin. Siksi siellä kannattaa käydä ennen kuin aurinko laskee (enkä ihan ymmärrä, miksi ne talvellakin avaavat vasta viideltä tai kuudelta).

Keskellä baaria oli tiski. Muuten tila oli melkein tyhjä, lukuunottamatta naruaidattua vip-karsinaa, johon oli ahdettu pöytiä ja tuoleja ja samppanja-coolereita. Koko kerros oli yhtä lasiseinää, ja porukka ymmärrettävästi pyrki pakkautumaan seinille. Mahdollisimman steriiliä 80- ja 90-luvun musiikkia ja asiaan kuuluva, hienosteleva drinkkilista. Ostin kaikkien aikojen kalleimman drinkkini, 138 kruunun mojiton. Se oli myös kaikkien aikojen huonoin mojitoni.

Tuli vähän ikävä Tornia. Tornista ei tietenkään näe yhtä pitkälle kuin Skrapanista, mutta ei Helsingissä tarvitsekaan nähdä yhtä pitkälle kuin Tukholmassa.

Kosinta ja muita tärkeitä tapahtumia

Minua kosittiin tänään. Tekstiviestillä. Kosija oli joku Eeva. Vastasin kieltävästi ja huomautin, että kannattaa tarkistaa kännykkänumero huolellisesti ennen kuin lähettää kosintoja matkaan.

Eilen istuin valmentajieni kanssa tunnin ja kuuntelin palautetta omasta pelisuorituksestani päättyneellä kaudella. Torstaina kokoonnumme koko joukkue yleiseen palautekeskusteluun. Tässä taannoin eräs suomalainen valmentaja kertoi, miten hänen suomalaisessa joukkueessaan suoritettiin arviointi: “Paska kausi ja se siitä.” No, onnea vaan ensi kauteen, kehitystä varmaan tapahtuu.

Mä en halua lähteä täältä!

Kämppis on ihan liekeissä. Viime viikolla tulin eräänä iltana kotiin ja havaitsin, että keittiöstä puuttuu pöytä. Leikkuulaudalla kylläkin oli aito unkarilainen makkara ja paahtimessa paahdettuja leipiä. Mutta ei ketään missään. Mikä tulipalokiire oli vienyt ihmiset ja pöydän kesken ruokailun?

Se ei ihan selvinnyt, mutta parin tunnin päästä kämppis, poikansa ja joku “vaihdettu” pöytä tulivat kotiin.

Sunnuntaina heräsin puolelta päivin ja aloittelin juuri aamiaista yöpukeissa, kun ovesta paukahti kämppiksen miespuolinen kollega/”ystävä” kantaen jättimäistä nojatuolia. Pelästyin pikkuisen, kun a) mulla ei ollu housuja b) tähän rojukeskittymään ei mahdu enää yhtä ainoaa lisähuonekalua.

Housupuutteen korjasin salamannopeasti, ja helpotuksekseni kämppis aikoi vaihtaa kaksi vanhaa nojatuoliansa juuri ostamiinsa uusiin. Ok, mitäs niille vanhoille? “Vien ne kellariin, siellä on yksi huone, josta joku mies käy aina välillä hakemassa tavarat pois.”

Tänään tämä 58-vuotias syöpätutkija “ei ollut voinut vastustaa kiusausta” ja oli ostanut pallon. Siis sellaisen pienen punaisen tekniikkapallon. Sitten se kysyi minulta, että mihin sitä käytetään.

Länsirintamalta ei mitään uutta

Sain Ranskan-ystävältä meilin, jossa kerrottiin, mitä Ranskaan kuuluu. Viehätti sen sävy. Kuin vanhan maailman aikaista uutisvälitystä yksityiskirjeissä, mutta internet-ajan kielellä. Suomeksi suunnilleen näin:

[...] täällä sujuu, yhä työnhakua, pelkkää paskaa ranskassa talouden ja työllisyyden kannalta…mutta joo, en luovuta. olin viikon hiihtämässä XX:n ja sen perheen kanssa teki hyvää päästä pois pariisista. Koska työnhakurutiini on välillä veemäistä mutta ei saa valittaa kun on paljon vapaa-aikaa…

sen sijaan nyt pitää etsiä joku paskaduuni koska mulla on rahat loppu ;-( elämä on rankkaa! ja vastatakseni kysymykseesi juu vakityötä sanotaan CDI:ksi (kaikkien unelma!) mutta tällä hetkellä tähtään cdd:hen tai jos vaikka pääsis luuttuamaan jonkun toimituksen lattioita.

näin näin XX:n kanssa kaikki hyvin, olen käynyt aika monissa terveystesteissä: kaikki hyvin ja mieli korkealla. eli ;-)) sen sijaan väestö tai ainakin pariisilaiset ovat toivottomina. pelkkiä huonoja talousuutisia, joukkoirtisanomisia kasapäin, presidentti joka muistuttaa kansaa (kuin b. spears lol)… ja ostovoima laskussa. Lehdet eivät puhu kuin siitä. hinnat ovat nousseet täällä niin paljon ettei mitään saa enää halvalla ei edes makaronia, riisiä… varsinkaan leipää joka ranskassa… no sä tiedät…

mutta yritetään olla musertumatta tän kaiken keskellä

paljon haleja ja odotan sun newseja.