Eläköön Espoo

Kaveri Espoosta soitti eilen aamulla ja ehdotti tapaamista illaksi. Minulla oli vapaa ilta, paitsi että piti palauttaa äitini auto Lauttasaaresta Kauniaisiin. Niinpä ehdotin, että tehdään jotain Espoossa. En ikinä lähtisi Helsingin keskustaan autolla ja Espoossa taas… no, auton saa parkkiin. Sitä paitsi Espoolla on 550-vuotisjuhlavuosi ja se on muutenkin ollut vähän huulilla viime aikoina. Päätimme miettiä kumpikin tahoillamme, mitä voisimme Espoossa tehdä, ja soitella uudelleen iltapäivällä.

Iltapäivällä kummallakaan ei ollut ideoita. Tai no, kaverini ehdotti, että menisimme Bembölen Kahvitupaan, joka onkin hieno paikka. Kahvituvan nettisivuilla kuitenkin luki, että se on kesäisin auki kahdeksaan ja talvisin vain kuuteen, emmekä uskaltaneet ottaa riskiä, että nyt on talvi.

Surffasin Espoon kaupungin nettisivuille ja klikkasin tapahtumakalenteria. Joko kalenterin käyttöliittymässä oli jotain vikaa tai sitten Espoossa ei tapahdu mitään elokuun lopun ja marraskuun lopun välillä. Epäonneksemme oli maanantai, joten kivat museot kuten Emma ja Weegee olivat kiinni. Villa Elfvik on maanantaisin auki ja siellä on perusnäyttely nimeltä “Eläköön Espoo”, mutta sen aukioloaika on arkisin klo 9-16.

Kokeilin Nytin menokonetta. Se antoi pari leffaa Kino Omenassa, vesijumppaa ja muutamia näyttelyitä. Näyttelyt menivät kiinni viimeistään kuudelta paitsi jokin, jonka nimi oli ArtEspoo ja jonka nettisivut eivät toimineet.

Seuraavaksi hain ravintolahaulla espoolaisia ravintoloita. Muutama tilausravintola jossakin merellisessä villassa, Chicos Lippulaiva, Teboil Kivenlahti ja sitten siinä Turun motarin poskessa ABC ja Scandicin hotelliravintola. Niin. Voisiko joku selittää, miksi esimerkiksi Tapiolassa ei ole yhtäkään trendikästä lattekahvilaa? Sovin kaverini kanssa, että tavataan Kampissa, mennään hakemaan se auto ja mietitään matkalla.

Matkalla yritin kysellä, tietäisikö hän vanhana tapiolalaisena jotakin kaunista rantatietä, jonne voisimme mennä kävelemään. Kun oli kaunis syysilta ja eikös se ole se luonto se Espoon juttu, autojen lisäksi?

Juu, onhan siellä Westend. Mutta ei, mä en halua nähdä Al-Fayedin ja kumppanien taloja, eivät ne ole mitään luontoa. Ja Nuuksioon oli vähän turha lähteä, kun aurinko oli jo kovaa vauhtia laskemassa.

Oli pakko antaa periksi. Mentiin Kauniaisiin vanhempieni taloon paistamaan lohta ja juomaan rosé-viiniä. Se oli hyvää.

Luokkansa 13:s

Minä olen ilmeisesti äiti.

Sain kenialaiselta kummipojaltani kirjeen, joka alkoi: “Dear Mum Joanna.” Sitten seitsenvuotias poika kysyi – englanniksi – miten voin ja miten Suomi voi. Keniassa he voivat hyvin.

Sitten Joshua kertoi olevansa toisella luokalla ja sijalla “13 out of 50″. Hänen paras aineensa on englanti.

Poika on hirveän söötti ja kirje paitsi hellyttävä myös kunnioitusta herättävä seitsenvuotiaalta, sikäli kun hän on sen yksin kirjoittanut. Mutta minusta on vähän kauheaa, että pojan pitää raportoida koulumenestystään kuin jollekin kasvottomalle sijoittajalle maapallon toisella puolella.

Onneksi Joshua kertoi myös, että hänen parhaan kaverinsa nimi on Enock.

Joshua pyysi minua välittämään terveisiä kaikille. Täten välitän terveiset teille.

Viestintää meidän talossamme

Alkaa kyllästyttää ne kirjoituskoneella kirjoitetut postit-laput. Tosin nyt niitä ei ole tullut minun postiluukustani.

Sen sijaan noin viikko sitten alaovelle ilmestyi lappu:

OLKAA HYVÄT JA PYYHKIKÄÄ JALKANNE

Samana iltana leskimiehen omassa ovessa oli lisää viestiä:

POSTIMIES

ÄLÄ REVI LEHTIÄNI

Se alaoven lappu on vastoin todennäköisyyttä pysynyt ovessa, tuulesta ja tuiskusta huolimatta. Tänään siihen viereen oli ilmestynyt vielä toinenkin keltainen viesti:

POSTIPOIKA, PYYHI SINÄKIN JALKASI

Sääliksi käy postinjakajaparkaa.

Matkoja, kieliä

Ensinnäkin terveisiä Tallinnasta. Se on hieno paikka, niin kuin olen ennenkin sanonut. Nyt se oli vielä entistä hienompi, koska a) ei ollut enää passijonoja, b) en törmännyt suomalaisiin ja c) minulla on nykyisin paikallinen kontakti, viime vuoden koulukavereita.

Asuin upouudessa hotellissa vähän kaupungin ulkopuolella. Huoneeni ikkunasta näkyi kirkko, tai niin luulin ensimmäisenä iltana. Sitten tajusin, että se olikin sellainen vähän porheampi omakotitalo, jossa oli parimetrinen lasimaalaus ikkunassa. Sen takana oli tien täydeltä aivan järkyttävän mauttomia linnoja, cadillaceja, bemarimaastureita ja mersuja.

Hotellin löysi kun kääntyi siitä ostoskeskuksen kohdalta, siitä missä oli Hesburger, R-kiosk ja Seppälä. Muistan että silloin joskus kymmenen vuotta sitten Tallinnassa nimenomaan käytiin Stockalla ja Carrolsissa ja muissa suomalaisissa liikkeissä. Ja nyt sitten etsitään kaikkea ei-suomalaista.

Opin vähän viroa. Ahvi on apina, tööle on töihin, kavala onkin nokkela ja lahti on auki. Minulla oli matkassa kirjastosta lainattu Suomi–Eesti–Suomi-taskusanakirja vuodelta 1989. Sen lopussa oli sekä suomeksi että viroksi kertomus suomalaisesta turistipariskunnasta, Eilasta ja Matista, jotka nauttivat ihanasta lomasta Neuvosto-Virossa. Erittäin viihdyttävää proosaa.

M.: Mitä jos veisin sinut tänä iltana ulos? Tänään ollaan muutenkin tuhlaavalla tuulella, ja sitä paitsi tuli puheeksi piakkoin saapuva merkkipäivämmekin… Mutta muistakin sitten, että varsinaisena hääpäivänä saat ainoastaan kukkia!

E.: Mainio ajatus, juhlitaan tosiaankin! Jos ei olisi kesäaika ja teatterit suljettu, menisimme Estonia-teatteriin, olipa siellä sitten ooppera, operetti tai baletti. Ja sen jatkoksi istuttaisiin jossakin iltaa. Mutta nyt ei olisi pahitteeksi vaikkapa sellainen tanssiravintola, jossa on myös ohjelmaa.

M.: Paras paikka kaikenlaisten lippujen ja paikkojen tilaamiseksi on Inturistin palvelutoimistohotellissa. Kysytäänpäs neuvoa oppaaltakin.

E.: Minä valitsisin vaihteeksi jonkin muun paikan kuin Viru-hotellin, vaikka se onkin viihtyisä eikä ruoassakaan ole valittamista.

M.: Sovittu. Katsotaanpa sitten näitä vaihtoehtoja. Joko Tallinn-hotellin varietee… tai sitten Tallinn-kahvilan varietee… – Onpas Tallinnassa paljon Tallinn-nimisiä paikkoja! Tässä hotellin lähellä näin sennimisen ruokatavarapaikankin.

E.: Käydään Tallinn-kahvilan varieteessa. Se on melko lähellä, kävelymatkan päässä: muistathan, Voiton aukion vieressä. Tilataan liput sinne!

Minulla on seuraavaksi vuorossa toinen kiinnostava lähiseudun pääkaupunki, Kööpenhamina. Sinne lähden perjantaina. Sitä kieltä en aio opetella.

Espanjaa en opi. Olen käynyt kahdella tunnilla ja olen ihan turhautunut taas. Tajuan kaiken kieliopin ja ymmärrän täysin, miten kieli toimii, mutta en osaa muodostaa ainoatakaan lausetta ilman, että siinä olisi vähintään yksi italian sana. En osaa yhdistellä piuhoja uudelleen. Esimerkiksi syödä on mangiare, ja siinähän pysyy.

Olisi kyllä syytä oppia. Makselen parhaillaan lentolippuja. Joulukuussa ohjelmassa on Ecuador, Peru, Argentiina ja Brasilia. Uusi vuosi Riossa, hahaa!

Superlatiiveja ja preesens

Mun ammattini on maailman paras, mitään tätä kivempaa ei voi olla. Huomenna lähden ehkä sekopäisimmälle juttukeikalle ikinä. Kaksi avainsanaa: simpanssi ja Viro. Niin mahtavaa!

Tänä aamuna kello kahdeksalta menin espanjan tunnille. Mulla on uusi projekti – elämässä pitää kai aina olla yksi meneillään. Lähden parin kaverin kanssa joulukuuksi Etelä-Amerikkaan. Siellä olisi hyvä osata vähän espanjaa.

Kävin peruskurssit jo viisi vuotta sitten. Pelkäsin unohtaneeni kaiken, mutta onneksi jatkokurssi aloitettiin kertaamalla preesens.

Ensimmäisen kappaleen aihe oli naisen muuttunut asema Espanjassa. Hoy día la mayoría de los estudiantes universitarios son mujeres. Meidän luokassamme oli noin 45 tyttöä ja kaksi poikaa.