Haga slott

Terkkuja vaan prinsessa Victorialle ja Daniel-herralle: olette valinneet kivan kämpän! Lenkkireittini kulki taannoin suoraan siitä tulevan kotinne oven edestä, ja voin kertoa, että siellä päin on oikein viihtyisää ja rauhallista. Kaunis talo, hyvät ulkoilumahdollisuudet! Palvelut tosin ovat vähän kaukana, lähin 7-Elevenkin taitaa olla jossakin Norrtullin tienoilla. Ja autolla ei saa kyllä ihan pihaan asti ajaa, kun se on puistoaluetta.

Kämppikseni, unkarilaisen syöpätutkijan, poika meni naimisiin siinä läheisessä perhostalossa. Ihan vaan vinkkinä, jos on häiden pitopaikka vielä hakusessa.

Minulla on viikset

Lahjakortti kosmetologille oli menossa umpeen, joten rohkaistuin varaamaan ajan, vaikka edellinen käyntini noin kahdeksan vuotta sitten oli erittäin traumaattinen. Päätin mennä ihan avoimin mielin ja huumorilla.

Kasvohoito alkaa “rentouttavalla selkähieronnalla”. Ihminen lienee kokonaisuus. Tosin ei se mitään hierontaa ole vaan tuoksuöljyn sivelyä selkään. Ei tunnu missään. Alan miettiä, mitä tarkoitetaan hemmotteluhoidoilla.

En tykkää vaateshoppailusta, se on minulle pikemminkin kidutusta kuin hemmottelua. Jos kuitenkin haluaisin ostaa itselleni mielihyvää, mitä ostaisin? Helppo vaihtoehto olisi kulttuuri; levyt, kirjat, lehdet, leffat, mutta ne eivät liity suoraan itseen kuten hoidot, meikit, vaatteet ja kengät. Miten sijoittaisin itseeni?

Hieronta ehkä, mutta sitten kunnon hieronta, sellainen joka tuntuu. Tosin se yleensä sattuu eikä siinä mielessä täytä hemmottelun kriteerejä. Kävin kerran lahjakortilla vyöhyketerapiassa, ja se oli hierontaa, jossa teki koko ajan mieli sanoa terapeutille, että ota nyt kovempaa. En havainnut, että energiaradat olisivat auenneet. Jalkahoito on myös nautinnollista ja siitä on ihan selkeästä hyötyä. Ja tietenkin kampaaja. Oma kampaajani osaa paitsi leikata hyvin myös hieroa päänahkaa ihanasti pesuvaiheessa. Tässäkin yhdistyvät siis huvi ja hyöty.

Kosmetologihemmottelusta ei ainakaan ole hyötyä. En pysty uskomaan, että naaman hautominen paksulla kerroksella vuorotellen Aqua Sensation Flashia, Aqua Sensation Fluidia ja Termasomi Geliä tekisi ihostani yhtään sen parempaa tai kauniimpaa tai kimmoisampaa. Tai että vesihöyryä naamalle suihkuttavasta laitteesta olisi enempää hyötyä kuin vaikka saunasta.

Toiseksi se on piinallisen noloa. “Mitä tuotteita sä käytät?” kysyy kosmetologi minulta. Makaan pehmeän froteen alla hoitotuolissa yhdessä kaupungin hienoimmista taloista ja tiedän, että tämä hemmottelu maksaa helposti sata euroa tunti. Sano siinä nyt sitten, että ostan kasvorasvaa K-marketista. Kosmetologi ei edes tyydy tähän vastaukseen. “Onks sulla joku tietty sarja?” No hitto Nivea!

Sen jälkeen hän kysyy, jos saisi nyppiä kulmakarvani “hieman inhimillisemmän näköisiksi”. Kaikin mokomin, mielelläni näytän inhimilliseltä. “Nypitäänkö nämäkin?” hän kysyy seuraavaksi ja koskettaa ylähuultani. Näin siis sijoittamalla itseeni ymmärrän vihdoin, että minulla on viikset ja että minun ilmeisesti pitäisi tehdä asialle jotain. En kuitenkaan anna hänen kajota niihin, koska kuulemma nyppiminen saattaa aiheuttaa näppylöitä ja turvotusta. Mieluummin viikset kiitos.

En tietenkään tykkää finneistä, enkä mitenkään väheksy vinkkejä, miten niitä voisi hoitaa. Kosmetologi kertoo, että sellaisia ihonalaisia, mustapäättömiä finnejä varten heillä on “korkeataajuuslaite”, jolla ne saa kuivumaan ja katomaan noin päivässä. Eli jos minulla on jokin tärkeä meno ja tulee näppylä, niin kannattaa ehdottomasti tulla säteilyttämään se korkeataajuuksilla.

Tästä hoidosta on huvia, täytyy myöntää.

Mitä on kuuluisuus

Kas tässä oivaltava määritelmä kuuluisuudesta eräältä superjulkkikselta:

Se oli jonkinlainen ennustus, tuo minun unohtumaton kulkuni Manhattanin jalkakäytävillä runsaat seitsemänkymmentä vuotta sitten, kun kättelin ihmisiä, jotka tiesivät minun nimeni, ja virnuilin heille. Olin ei-kukaan, olin jotain uutta, en ollut se, joksi he minua luulivat. Ja kun he nykyään tietävät, kuka olen, on aivan samanlaista. Seuraa tarkastelu, kättely ja “Hei, Cheeta, mitä Tarzanille kuuluu, kaveri?”, hiljaisuus… Jos tahdotte tietää, miltä kuuluisuus tuntuu ja mitä se merkitsee – ja puhun kenties kuuluisimman nykyään elävän eläimen suulla – kuvitelkaa ihminen ja simpanssi nokikkain kiusallisessa hiljaisuudessa, kun ei ole mitään sanottavaa ja kun kohtaamisen tyhjänpäiväisyys alkaa valjeta kummallekin. Sitä on kuuluisuus.

Minä Cheeta (WSOY 2009)

Tämä toimittajien alkoholismi

Kirjoitin juttua tänään ja havaitsin uuden kirjoitusmaneerin: Jutuissani skoolataan melko lailla koko ajan.

Mutta se on kiva tapa. Joskus aiemmin olen huomannut, että blogissani on paljon juttua itkemisestä. Nyt on parempi.

Kippis, keväälle vaikka, ja noin muutenkin!

(Ja kippis on kiva sana. Ranskalaiset hihittävät, kun skoolataan suomeksi. Niistä se kuulostaa kuin sanoisi qui pisse, kuka pissaa.)

Brasilialaisia nuorukaisia

Vietettiin perinteinen international mökki -viikonloppu: kaksi suomalaista, kaksi brasilialaista, virolainen ja saksalainen. Hyvä kombo. Hauskaa oli. Tässä suomeksi toimitettuna antropologisesti mielenkiintoinen ote toisen brassin tarinoista:

“Brasiliassa on niin, että jos ei sinulla ole kotiapulaista, olet todennäköisesti itse kotiapulainen. Meillä oli aina kotiapulainen, kun olin pieni. Kun minä ja kaverini muutimme parikymppisinä kotoa, emme osanneet ollenkaan siivota tai tiskata. Emme kertakaikkiaan osanneet. Käytetyt astiat homehtuivat niin pahasti, että ne piti heittää pois, ei niitä saanut enää puhtaaksi. Rupesimme käyttämään kertakäyttöastioita. Kämppämme oli onneksi neljännessä kerroksessa, rotat eivät päässeet sinne. Torakoita kyllä oli. Bruno oli kaikista sottaisin. Muistan kun hänen kerran piti voidella leipä hillolla, ja oli vain yksi veitsi, jolla oli jo otettu majoneesia. Sen sijaan, että hän olisi pessyt tai edes pyyhkinyt veitsen, hän nosti sen ilmaan ja ravisti, niin että majoneesit lensivät seinille.”

Minulla on varmaan itsesuojeluvaistossa vikaa, sillä majoitin nämä kaksi siivoustaidotonta brassia (tosin tämä Bruno ei ollut mukana) yhdeksi yöksi kotiini ja jätin ne jopa keskenään sinne, kun lähdin eilen aamulla töihin. Vähän jännitti koko päivän.

Ne eivät onneksi olleet koskeneet keittiöön. Jääkaapin ovessa oli kiitoslappu, jonka tarkoitus oli kai luvata jotain vastalahjaksi. Lupasivat, että kun tulen seuraavan kerran Brasiliaan, he voivat toimia isäntinä. Muistuttivat maan “parhaista” puolista, joita ovat muun muassa “latin guys that like blond chicks”.

Ja nyt olen ihan että hei koska mä pääsen sinne.

Tiedotetta pukkaa

En tajua tästä maailmasta enää mitään (eli nyt seuraa väsynyttä valitusta mediaviihteestä). Sain tänään eräänkin tiedotteen sähköpostiini, ja julkaisenpa sen nyt tässä, koska julkistamista vartenhan näitä tiedotteita minulle kai lähetetään.

Lähettäjä on peliyhtiö Unibetin edustaja, ja jutun kärki on, että yhdellä tanssiparilla on alhaisin vedonlyöntikerroin voittaa tv-kisa, jossa tanssitaan. Ja lisäksi, että sen tanssiparin naisella on pieni puku, josta melkein näkyy tissit, ja sen takia vedonlyöjät uskovat, että se pari voittaa tanssikisan. Ja sen tanssiparin mies sanoo, että eivät he kovin hyviä tanssijoita ole vaan tsäänssit on naisen pienessä puvussa.

Tulkitsinko oikein? Tiedotteen perässä oli vielä Unibetin tyypin puhelinnumero, että häneltä voi kysyä lisätietoja. Niinku mistä?

Sannin seksikkyys vie voittoon tanssikisassa

Peliyhtiö Unibet uskoo entistä vahvemmin Kim Heroldin ja Sanni Siuruan tanssikisavoittoon. Eilinen seksiä tihkunut esitys ja Siuruan rohkea asuvalinta pitävät parin visusti vedonlyöjien suosikkina, vaikka eilinen esitys ei tuomaristolta illan parhaita pisteitä kerännytkään.

– Muita valttikortteja meillä ei enää ole kuin Sannin seksikkyys. Nostetta on nyt saatu pusuilla ja pukuvalinnoilla, mutta jatkossa menestyminen vaatii vielä enemmän askeleiden täydellistä hallintaa, Kim Herold toteaa tämänhetkisestä asetelmasta.

Sunnuntain parhaat pisteet keränneet Rosa Meriläinen ja Sami Helenius ovat edelleen tiukasti Kimin ja Sannin kannoilla. Tiiviiseen kärkikolmikkoon nousivat tällä viikolla myös kansan suosikit Wilson Kirwa ja Susa Matson.

– Kilpailu alkaa käydä niin kovaksi, että yksittäistä pahinta vastustajaa ei oikein voi enää nimetä. Wilsonin ja Susan suosion kasvu on pakko hyväksyä ja ottaa kilpailun kannalta ihan tosissaan, Herold kertoo. Listan häntäpään tilanne on viime päivinä muotoutunut hieman uuteen uskoon. Perää pitävät tällä hetkellä Pirkko Mannola ja Mika Jauhiainen.