“Tami”

Olen antanut aivan naurettavan asian askarruttaa mieltäni koko viikonlopun. Tämän. Linkin takana on paras suomalaisen urheilujournalismin tuotos aikapäiviin – ja tällä kuvaan kyllä yhtä paljon urheilujournalismia kuin tuota haastattelua, mutta kuitenkin.

Haastattelu on oikeasti hieno, melkein käsittämätön. Kuulisin todella mielelläni myös haastattelunauhan. En ymmärrä, miten ensinnäkin toimittaja Hollolla on kestänyt pinna ja pokka, miten hän on voinut vain kysellä kysymyksiään ihan coolina. Toisekseen en käsitä, miten tuo niin sanottu aurinkokuningas jaksaa jatkaa purkaustaan tuollaisella voimalla noin kauan. Miten se ei lyö luuria korvaan (jos se on tehty puhelimessa), saa sydäriä tai edes sotkeudu lopullisesti omaan puhinaansa ja nielaise vahingossa kieltään? Ja hyvänen aika, tuohonhan on tulossa vielä jatko-osa huomenna!

En todellakaan jaksa enää provosoitua jostakin Tammisesta, olen sen verran kauan seurannut suomalaista urheiluelämää. Mutta jaksan vielä vähän ihmetellä urheiluympäristön reaktioita tai reaktioiden puutetta, joka paljastaa, miten kivikaudella Suomi-urheilu elää.

Miten tuollainen urpo voi olla “asiantuntijakommentaattori” Ylen kisastudioissa? Kuinka kukaan naistoimittaja voi ylipäänsä haastatella tuota vakavissaan ja kunnioittaa itseään? Mikä yritys ostaa valmennusta tuolta – ei varmaan ainakaan enää yksikään parfyymintuoksuinen kustannustalo? Miksi en löydä yhtäkään urheilutoimitusten tekemää uutista, jossa olisi mitenkään kyseenalaistettu Tammisen tapa hoitaa ahdistelujupakka (tarjoamalla Sportin pelaajan ahdistelemalle naiselle vip-aitiopaikkaa Sportin peliin)? Miksi esimerkiksi Hesarin urheilusivulla ei (ainakaan vielä) ole käsitelty tämän mestarivalmentajan avointa naisvihaa? Ja miksi helvetissä Vaasan Sport ei erota sitä, ihan puhtaasti imagosyistä?

Urheilulehden sivuilta löytyy video, jossa tämä yksi asiantuntija, Petteri Sihvonen, puolustaa Tammista sillä peruspaasauksella, että legenda ja tehnyt niin paljon lätkän eteen ja blaablaablaa. “Hänessä on kaikki se, mitä on suomalainen jääkiekkoilu”, Sihvonen sanoo. Naulankantaan, todellakin!

Hollon piinapenkkihaastattelu sinänsä on aika viihdyttävää luettavaa. Tammisen ja hänen kannattajiensa perusargumentti on, että Tami  tietää kaiken paremmin, koska on tehnyt lätkähommia 43 vuotta ja on elävä leijonalegenda. Siinä se selitys kaikelle piileekin. Jos vauhkoaa elämästään 43 vuotta jääkaukalossa ja sen vierustalla, ei varmasti ehdi kehittyä ihmisenä paljon teini-ikäistä pidemmälle.

Onhan se nyt aika surullista, jos vielä 59-vuotiaana jaksaa huutaa kurkkunsa käheäksi, että tuomari on puolueellinen puusilmä. Ei siinä traagisuudessa jotkut 12 500 euron urputussakot paljon tunnu.

Kimble

Eilen olin pitkästä, pitkästä aikaa pelaamassa Kimbleä. Se on kiertoilmaisu vapaaehtoistyökäynnille ulkomaalaisten säilöönottoyksikössä. Siinä laitoksessa nimittäin lähinnä pelataan Kimbleä. Olen pelannut tätä hienoa peliä jo varmaan parinkymmenen eri kansallisuuden edustajien kanssa. Ja varmaan kymmenellä eri kielellä. Eilen arabia oli aika vahvoilla, ja käytinkin tilaisuutta hyväkseni opetellakseni laskemaan kymmeneen arabiaksi.

Mutta eilen Kimblen ääressä puhuttiin arabian lisäksi aivan kohtuullista ranskaa, erinomaista italiaa ja espanjaa, ja ilmeisesti kaikki olivat ainakin käyneet Malmössä ja sitten Vuosaaressa, osasivat sanoa “metroasema”. Yksi puhui sujuvasti SEITSEMÄÄ kieltä. Voi miten kansainvälisiä nuoria ihmisiä! Kylläkin täysin eri tavalla kuin minä ja matkustelevat kosmopoliittiystäväni. Ei taida olla paljon yhteistä esimerkiksi sillä Barcelonalla, jossa minä olen ollut kielikurssilla, ja sillä Barcelonalla, johon joku näistä afrikkalaisista kv-nuorista on päätynyt myymään rantarolexeja.

Joka kerta kun käyn pelaamassa Kimbleä, sen säännöt ovat erilaiset. Ensinnäkin, Säilön Kimblessä ei jostain syystä ole sitä kuplaa, pop-o-maticia, siinä keskellä. Pelaajista tuskin kukaan tietää, miksi keskellä pelilautaa on kummallinen muovinen reikä. He ovat jo monta vuotta uskoneet siihen maailmanselitykseen, että keskireikä on turva, maali, taivas. En ole yrittänyt selittää. Niinpä ne pelin säännönmukaiset turvapaikat ovat vain tie taivaaseen.

Säilössä käytetään irtonoppaa. Tai itseasiassa -noppia: jokaisella oma, menee nopeammin. Tämän torstain uutuus oli, että jokaisella kaksi noppaa, menee vielä nopeammin. Eilen meni vähän hitaasti, koska kanssapelaajani olivat kai vasta saapuneet tuohon paikkaan, jossa Kimbleä pelataan kokopäiväisesti. Joskus olen kuitenkin pelannut todellisten ammattilaisten kanssa. Miesten, joilla ei ole mitään tietoa siitä, missä maassa he ovat huomenna tai ensi vuonna, millä elää tai miten suojella henkeään, mutta joilla ei myöskään ole mitään muuta tekemistä kuin pelata Kimbleä. Niinpä he heräävät aamulla, nousevat ylös ja ryhtyvät pelaamaan. Peliseuraa löytyy aina, ja aluksi en edes tajunnut, että harvemmin pelaajilla on yhteistä kieltä tai mitään muutakaan yhteistä kuin pelilauta. Muutama sana riittää.

Kerran muistan peliseurueen käyttäneen ainoastaan termejä campione ja vice-campione ja numeroita. Tähän tapaan: Me fifteen campione, eight vice-campione, you eleven campione, nine vice-campione. He siis laskivat, kuinka monta peliä olivat sinä päivänä voittaneet. Nuoret, lihaksikkaat, terveet aikuiset.

Olen pärjännyt surkeasti Kimble-turnajaisissa, olenhan täysin amatööri. En osaa edes heittää kutosia. Kerran joku yritti opettaa, miten nopan pitää ensin antaa hölskyä kunnolla puoliavoimessa nyrkissä ja miten se sitten pitää heittää pöytään kierteellä. Säilön oleskelutilassa kuuluu pöytään osuvan nopan kepeän kaikuva kolina arviolta noin kymmenen kertaa minuutissa. Se muodostaa kodikkaan taustaäänen kaikelle muulle oleskelulle ja ajantappamiselle.

Sitä paitsi en osaa huijata järjestäytyneesti. Säilön Kimblessä on pakko tuijottaa pelilautaa herkeämättä, jos ei halua tulla huijatuksi. Kaikki siirtävät nappuloitaan vähintään yhden enemmän kuin noppa näyttää. Itse en vain kehtaa. Muistan kerran, kun joku yritti ihan pokkana siirtää vaivihkaa kaikkia neljää nappulaansa kotipesästä maaliin. Ihan tuosta vaan.

Eilinen peli oli vapaamuotoisin ikinä. Perimätietona alkuperäissäännöistä oli tainnut säilyä ainoastaan se, että kutosella pääsee kotipesästä. Loput improvisoitiin. Ja kutosenkin sai laskea yhteen kahden nopan silmäluvuista.

En viitsinyt nipottaa säännöistä. Paitsi sitten meni yli, kun joku yritti laittaa nappuloita samaan ruutuun päällekkäin. Jotain rajaa, ulkomaalaiset!