Rantani

Viikonloppu oli hartaudella odotettu ja erittäin ihana. Skön. Tutustuin elämäni uuteen lempiasiaan: ikkunastani näkyvään hiekkarantaan.

Eilisellä rantakeikalla ei vielä mennyt ihan putkeen. Mentiin kaverini kanssa hiekkakakuntekijöitä pakoon nurmikolle, vähän kauemmaksi vedestä. Toinen syy pakoon oli erittäin kainostelematon paskan haju, joka ilmeisesti aiheutui bajamajoista tai jäteastioista. Toivottavasti.

Paskaa ei päässyt pakoon nurmikollekaan, sillä nurmikentät paljastuivat kanadanhanhien kodiksi. Niitä vaappui siellä monta kymmentä, ja olivat kakkineet nurmikot ihan täyteen. Saatiin ihan tosissaan etsiä paikkaa, mihin pyyhkeen viitsisi levittää.

Tänään sen sijaan jäin ihan tänne oman kotini päätyyn, rantalentiskentän laidalle. Täydellistä: puhdasta hiekkaa, rauhallista, ei lapsia, ei paskaa eikä hajuakaan.

Leiriydyin siihen ja melkein tärisin onnesta. Näin tämä elämä vie. Minulla on uusi ihana koti, istun melkein sen pihalla ja katselen purjeveneitä kaukana ulapalla. Aurinko paahtaa ja mereltä puhaltava tuulenvire vilvoittaa. ”Kaikki” ei ole hyvin, ehei. Polvi on yhä paskana, syksy pelottaa ynnä muuta. Mutta usko siihen, että selviän kaikesta parhain päin, on vahva.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s