Sairaskertomuksia

Leikkaus. Meni rutiinilla jo.

Juuri ennen leikkaussaliin siirtymistä kännykkäni soi, ja tajusin, että se on työasia. Epäröin pitkään, vastaisinko. En vastannut, ja niinpä viimeiseksi ennen nukutusta valittelin hoitajalle, että pitäisi hoitaa yksi työasia. ”Koita olla ajattelematta sitä”, hoitaja neuvoi.

Ja heti nukutuksesta herättyäni puhelin soi taas. Vastasin. Siellä oli yksi haastateltava, joka kysyi, että soittaako pahaan aikaan. No eeeei, oon tässä heräämössä just… Olisi ehkä kannattanut ilmoittaa keskukselle, että älkää yhdistäkö.

Tämän puhelun jälkeen soitin ihan tokkurassa itse töihin. Terve, Joanna täällä, soittelen heräämöstä, että voisitteko hoitaa pari juttua mun puolesta…

Ja niin se polvi. Siellä oli anteriorista arpikudosta ja rustoinen kyklooppi, ja lisäksi grafti hankasi notchia. Ja nyt se on kaikki jotenkin korjattu, ja hyvä tulee. Yeah right.

Vilkuilin telkkaria siinä toipuessani ja näin uutisotsikon: Kalle Palander pääsee pian suksille. Ja täällä minä makaan. How unfair is that!

Yksi kommentti artikkeliin ”Sairaskertomuksia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s