Elokuun 25:s

Tämän päivän Nytin pääkirjoituksessa ylistettiin Helsinkiä. Aamu-tv:n Jälkiviisaissa ylistettiin Helsinkiä. Minä jatkan, sillä tänään Helsinki pani aivan parastaan.

Parempaa elokuun 25. päivää ei voisi olla. (Se viimevuotinenkin häviää tälle, se jolloin istuin Helsinki-Vantaalla, kuuntelin uutta Röyksopp-levyäni ja mietin, millaistakohan Tukholmassa mahtaa olla.)

Aamuinen näköala ikkunoistani on vaan niin voittamaton, että en pysty sitä mitenkään kunnolla kuvailemaan. Kun aurinko paistaa ja meri kimmeltää, yhtäkään autoa ei näy eikä kuulu, ainoa ihminen on yksinäinen lenkkeilijä. Se käsittämätön rauha ja luonnon itsevarmuutta uhkuva valmistautuminen tulevaan päivään. Se vaan mykistää, joka aamu. Olisin mennyt uimaan, jos ei olisi tikkejä jalassa.

Keskustassakin oli mahtavaa. Tuhannet turistit, lomaltapalaajat ja opiskelijat ovat vallanneet kaupunkimme. Niitä on niin paljon, että kaduilla on ahdasta, ja ihmismolekyylit alkavat törmäillä toisiinsa, ja molekyylien on pakko ottaa kontaktia, jakaa elintila, katsoa toista, puhua sille, ymmärtää, että ollaan kaikki samassa liemessä ja yhteistyö on voimaa. Helsingissä on juuri nyt hienointa se, mistä Tukholmaa aina ylistin: monikulttuurisuus, yllätyksellisyys, arvaamattomuus, aktiivisuus (ja voiko yhtäkään näistä adjektiiveista käyttää kuvaamaan Helsinkiä talvella?).

Yksi päivän helmistä oli loistonsa päiviin palautettu Porthania, jossa kävin ensi kertaa remontin valmistuttua, oih! Puupinnat, lattiakuvioinnit, vessanovien kultaiset kädensijat ja ruokalan alkuperäistuolit saivat minulta huokauksia ja hymyjä. Ja ne siniset, vihreät ja valkoiset Teema-astiat! Ei haitannut yhtään, että perunat olivat kovia ja kylmiä, minä keskityin syvänsiniseen lautaseeni. Finnish design ja fifties. Leijuin tyhmä hymy huulillani seuraavaan paikkaan ja mietin, pitäisikö ruveta taas opiskelemaan. Ihan vain, jotta voisi hengata Metsätalossa ja Porthaniassa. Pitäisikö peräti vaihtaa pääainetta?

Iltapäivällä yritin tehdä töitä, kunnes pomo houkutteli kaljalle, ja silloinhan on paras mennä. Terassille, elokuun lopussa, aurinkolasit silmillä, häikäisi niin. Kuljin puolelta öin kotiin metsän läpi ja haistelin kuusen tuoksua. T-paidassa, eikä tullut kylmä. Mistä meitä näin palkitaan?

Yksi kommentti artikkeliin ”Elokuun 25:s

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s