Olen asunut täällä kohta kolme kuukautta, eikä minulla vieläkään ole kirjahyllyä. Ns. Karpelat, noloa.
Eilen kierrettiin isäni kanssa huonekalukauppoja kehällä. Hyllynetsintä epäonnistui surkeasti, mutta meillä oli hauskaa. Isäni oli enemmän kiinnostunut hyllyjä koristaneista kirjoista kuin itse hyllyistä.
Huomasimme, että Isku oli ilmeisesti saanut jättierän Paavo Väyrysen teosta On totuuden aika 2. Sitä löytyi jokaisesta myytävästä hyllystä ainakin parikymmentä kappaletta. Välillä myös pokkariversiona. Ja oli joukkoon eksynyt myös muutama On muutoksen aika 2.
Toinen erityisen hyvin kirjahyllyjen myyntiesittelyyn sopiva teos oli Pelastusarmeijan satavuotishistoriikki. Mitenköhän kauheaa olisi olla kirjailija ja löytää satamäärin omaa kirjaansa huonekalukaupasta?
Tulipas tästä poliittinen merkintä.