Vem du än är, var du än är

Pajala sotki kaiken. Se on yhä vyyhti päässäni, enkä saa sitä purettua paperille millään keinoin. Miten yhdistää kymmenkunta haastattelua, pari puhelinhaastattelua, tanssit, markkinat, politiikka, luonto, asia- ja repparimateriaali, muutama romaani ja kokonainen radiokanava, yökerhonomistaja ja runoilija, julkkis ja pienet tokaluokkalaiset koherentisti 15 000:een merkkiin? Ja miten perustella lukijoille, miksi Pajala vaan kerta kaikkiaan on niin mahtava paikka, että lehdessämme on juttu siitä? Jos on. Jos joskus saan jutun kirjoitettua.

Ja lisäksi Pajalasta tuli holtiton ja hallitsematon ikävä Ruotsiin. Se on täysin irrationaalinen tunne, jälleen kerran. Suomessa on kaikki hyvin, kiva työ, kavereita, ohjelmaa, uusi koti (ja se meri). Tukholmaan ei jäänyt mitään. Ei yhtäkään ystävää, ei hyviä koulumuistoja, ja siitä ahdistavasta käsipallojoukkueestakin oli lähinnä helpotus päästä eroon.

Mutta jotain siinä kaupungissa oli, ja niissä ihmisissä – joihin en siis edes onnistunut tutustumaan. Sitä jotain ihanan ruotsalaista oli myös pajalalaisissa, tosin vähän lievempänä, asuivathan ne niin lähellä Suomea. Mutta sen verran kuitenkin, että tuli kaipuu.

En ikinä luota tunteisiin, ne sumuttavat ihmistä minkä kerkiävät. Tämäkin ikävä on luultavasti pelkkää nostalgiaa ja romantisointia. Mutta mistä hitosta sen voi tietää, mitä oikeasti haluaa?

3 kommenttia artikkeliin ”Vem du än är, var du än är

  1. ”En ikinä luota tunteisiin, ne sumuttavat ihmistä minkä kerkiävät.”

    Sanopa muuta. Mutta toisaalta, mihin me sit luotettaisiin, jos ei tunteisiin? Ihmisjärki ei kuitenkaan riitä tätä kaikkea jäsentämään, joten vaihtoehdot taitaa olla aika vähissä. Eikä sitä voikaan tietää, mitä ihan _oikeasti_ haluaa. Mitä se oikeastikin muka edes on?

    Tykkää

  2. Minä suosin kuitenkin järkeä. Järki tuntuu ymmärtävän ihmistä ja maailmaa paremmin kuin tunteet. Järki on reilumpi, luotettavampi ja johdonmukaisempi (vaikka maailma ei sitä kaikkea olisikaan). Mutta juu, ei se järkikään kyllä aina riitä.

    Ei sitä ”oikeasti” varmaan ole olemassa, mutta silti haluaisin tietää parhaan vaihtoehdon. Onneksi (tai epäonneksi) vaihtoehtojen paremmuuskin on subjektiivista.

    Järki ja tunteet. Oih.

    Tykkää

  3. ”Mutta mistä hitosta sen voi tietää, mitä oikeasti haluaa?”

    Kolikkoa heittämällä, sanoo pohdiskelevan ja kriittisen päätöksenteon ystävä.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s