Innan allting tar slut

Kutsuin kaksi vanhaa rakasta ystävää luokseni syömään tonnikalalasagnea. Ei haitannut, että toinen oli syönyt lasagnea päivällä kotona ja toinen inhosi tonnikalaa. ”Ei mut ihan oikeesti, ei tää oo ihan kauheeta”, tonnikalaninhoaja kehui.

Juttelimme, nauroimme ja kiusasimme toisiamme ihan niin kuin silloin joskus. Silloin, kun oli hädin tuskin murrosiästä selvitty ja käsipallo täytti illat, viikonloput, lomat ja ajatukset. Silloin, kun oltiin niin tiiviisti yhdessä, että joukkue oli läheisempi kuin perhe tai poikaystävä tai kukaan maailmassa.

Onni on olla tässä taas. Rakkaat rakkaat. Aika kuluu siivillä, mutta mikään ei muutu.

Valintatilanne on onnellisesti ohitettu. Vaihdan vuodenvaihteessa työpaikkaa. Taas.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s