Urheilua

En kyllä tajua, mikä tuossa case Kalle Palanderissa mua liikuttaa, mutta en vaan pääse siitä yli. Tyyppi siis hajoitti eturistisiteensä neljä päivää sen jälkeen, kun mun polveni oli ekan kerran leikattu. Eli mulla oli etumatkaa!

Ja nyt olen aivan loputtoman katkera ja kateellinen ja kaikkea, kun se tuolla telkkarissa valmistautuu maailmancupin avaukseen Levillä. Ei kuulemma tunnu polvessa enää mitään. Paitsi, sentään, Kalle sanoi, että polvi ei taivu ihan loppuun asti. Montakohan astetta jää uupumaan? Tässä kisassa voisin pärjätäkin, sillä hyvänä päivänä saan jo kantapään osumaan pakaraan.

Eteenpäin on menty, viime viikkoina aika paljonkin. Kahden viikon päästä on lääkäri, joka saa ratkaista, tuleeko tästä enää mitään. Tuomiopäivä. Olen supermotivoitunut, ikinä en ole yhtä innokkaasti käynyt punttiksella, punnertanut ja hyppinyt yhdellä jalalla. Eilen olin katsomassa yhtä käsispeliä ja innostuin vielä entisestään. Haluan mukaan! Pakko päästä pelaamaan! Pian!

Mutta sitten tulee taas tämmöisiä päiviä kuin tänään. Olin äsken treeneissä ja olin niin surkea. Polveen sattui jo lämmittelystä alkaen, ”ponnistukseni” ”kohosi” ehkä viiden sentin korkeuteen, hengästyin juostuani kentän kerran päästä päähän ja heittäminen vihloi hulluna tottumattomassa olkapäässäni. Taas särkylääkettä – polvi, olkapää, selkä.

Pelaaminen on niin, niin, niin kaukana. Pitäisikö vain luovuttaa?

3 kommenttia artikkeliin ”Urheilua

  1. Ei, ei milloinkaan!

    Luovuttamalla häviää varmasti, yrittämällä sulla ainakin on se toinen mahdollisuus. Ja ilman valoa on pimeää ja hauki on kala ja… Joo. Got my point?

    Tykkää

  2. Älä luovuta! Pakko avautua omasta kokemuksesta: Etureisi, lonkankoukistaja ja erityisesti polvi ”menivät” kesällä lenkillä. Kävin oikein hyvällä ortopedillä yksityisellä, joka ei löytänyt jalasta selvää vikaa, veikkasi pientä revähdystä tai välilevyongelmia. Jos jatkuu mietitään leikkaustakin. Jatkui ja jatkui 3kk. Tuttu suositteli trigger-hierontaa, auttoi heti. Hieroja naureskeli ortopedin diagnoosille ja ohjasi hyvälle kiropraktikolle. Juoksen jo lenkkejä ja jalka on melkein entisensä. Ja tässä tarinassa ortopedillä tai fysioterapeutilla ei ole mitään osaa. Eli en voi kuin suositella tätä toista tietä. Ellei sekin ole jo kokeiltu?

    Tykkää

  3. Kiitos kiitos. Ei ole toista tietä kokeiltu vielä, mutta erään tutun suositteleman olikohan se nyt osteopaatin puhelinnumero on kyllä jo postit-lapulla odottamassa..
    Kun eihän tässä mennä vasta kuin kymmenettä kuukautta ;)

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s