Onnellisuudesta vielä

Jäi vähän puolitiehen viimeksi tuo eettinen kuluttaminen, pakko palata vielä aiheeseen.

Olen keskustellut kaverini Pekan kanssa viisi viime vuotta kananmunista. Aina vähintään pari kertaa vuodessa sanon sille, että nyt voisi taas puhua niistä onnellisista kanoista. (Tässä onkin sitten voinut mukavasti seurata, miten kummankin poliittinen ajattelu on kehittynyt.)

Kaikki alkoi, kun Suomen Kuvalehdessä oli joskus aikoinaan juttu kanojen kasvatuksesta. Siitä kuinka kauheaa on häkkikanoilla ja kuinka ”onnelliset kanat” ovat itse asiassa aika onnettomia. En muista yksityiskohtia enää. Voivottelin kuitenkin kaverilleni, että kun ne luomumunat maksavat kolme kertaa enemmän kuin halvimmat euroshopperit, niin tekee tiukkaa opiskelijabudjetilla tukea hyvää asiaa.

Pekka oli (silloin alun perin) sitä mieltä, että minun ostovalintani ovat ihan yksi hailee kanojen ja maapallon kannalta. Boikotti on kuulemma tehoton keino. Valtion pitäisi säädellä tuotantoa sillä tavoin, että kanojen säädyllinen kohtelu olisi kaikille osapuolille kannattavinta. Minun tehtäväkseni jäisi äänestää fiksuja ihmisiä eduskuntaan. Vivement edustuksellinen demokratia!

Ja laajemmin: en koskaan voi johdonmukaisesti boikotoida kaikkea pahaa, kun maailmassa ei ole tarpeeksi luotettavaa tahoa valvomaan esimerkiksi lapsityövoiman käyttöä (YK voisi olla, mutta niillä on muutakin tekemistä). Eivätkä suuryritykset itse pysty mitenkään tarkkailemaan kaikkia alihankkijoitaan, joten olisi epäreiluakin vetää niitä vastuuseen sellaisesta, mitä taatusti löytyy myös kaikkien kilpailijoiden tuotantoketjuista.

Tämä kaikki aiheuttaa angstia kulutusvalintoihini. Vaikka Pekkakin nykyisin pitää kiinni lähinnä vain siitä kohdasta, että boikotti on tehoton keino, niin mietin silti aina, onko siinä ostamisvenkoilussa mitään järkeä. Ostan kyllä nykyisin luomumunia ja kotimaisia tomaatteja, mutta mistä tiedän, minkä merkkistä ja -maalaista tonnikalaa olisi sopiva ostaa? Nikesta en tykkää, mutta entä Pumaa vai Adidasta? Jos kengissä lukee vaikka made in Malaysia, onko se paha?

Tämä on aiheuttanut sen, että munista ja tomaateista on tullut onnellisen ostajan tavaroita: ostan niillä hyvän olon itselleni, mutta en ole lainkaan varma, että toimillani on mitään järkiperusteita tai vaikutusta.

2 kommenttia artikkeliin ”Onnellisuudesta vielä

  1. Olen ihan samaa mieltä: luomussa ei ole kyse järkiperusteisesta valinnasta, vaan brändin (ja hyvänolontunteen) ostamisesta – mahdollisesti myös maun, mutta siitä lienee vaikeampi kiistellä.

    Kaiken ulkomaisen (tai kaukomaiden) tuotannon hylkiminen on käytännössä syrjintää, mitä täällä on harratettu jo ihan tarpeeksi pitkään. Paras ratkaisu olisi ostaa pelkkää sudanilaista maitoa ja ajaa alas tuella pyörivät suomalaiset meijerit: se olisi parasta kehitysyhteistyötä ikinä.

    Luomun terveysvaikutuksista on sitä paitsi hyvin vähän (tai ei yhtään näyttöä).

    Kysymys siitä mikä ruoka on eettistä ja mikä ei menee mielenkiintoiseksi varsinkin siinä vaiheessa kun verrataan kahta porkkanaa toisiinsa: tällä luomulla Pohjanmaan jokeen ei ehkä mene niin paljoa raskasmetalleja ja yksi maataloustuettu viljelijä pysyy bisneksessä taas hetken, mutta tällä portugalilaisella ei-luomulla yksi ahdingossa oleva ihminen sai taas edes vähän rahaa. Mikä siinä sitten on eettinen ratkaisu?

    Suosittelen Michael Pollanin Omnivore’s Dilemmaa. http://www.amazon.com/Omnivores-Dilemma-Natural-History-Meals/dp/1594200823

    Tykkää

  2. ” Paras ratkaisu olisi ostaa pelkkää sudanilaista maitoa ja ajaa alas tuella pyörivät suomalaiset meijerit: se olisi parasta kehitysyhteistyötä ikinä.”

    Noh, kommentin sarkasmisuudesta huolimatta..

    Paras ratkaisu on tässä tapauksessa on ostaa sudanilainen tuote, jota suomessa ei voi tehdä tai tuottaa, yritykseltä joka valvoo työntekijöidensä oloja. Jättää vaan suomalaiset meijerit tukiensa varaan. Ei viitti lentokoneella sentään maitoa alkaa kuskaamaan tois puol maapalloa asti.. :)

    Anyway, koska varsinainen sertifikaattijärjestelmä puuttuu, lienee eettisintä valita, jos on valinnanvaraa, sen yrityksen tuote joka valvoo työntekijöidensä (alihankkijoidensa) työoloja, pienemmän pahan periaatteen mukaisesti. Toki aina ei ole valinnan varaa, enkä tällöin itsekkään jätä ostamatta. Siis nämä tuontitavaroissa kuten lenkkareissa.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s