Taas yksi ihana ranskis

Olen päätellyt olevani sisukas ihminen. Tähän lopputulokseen tulin eilen, kun istuin hostellin käytävässä keskustelemassa 41-vuotiaan ranskalaismiehen kanssa, joka parin minuutin tuttavuuden jälkeen esitti kysymykset olenko uskossa, mikä on horoskooppimerkkini, tulenko toimeen perheeni kanssa, mikä on lempivärini ja uskonko ufoihin. Miehellä oli paljaat varpaat, kiiltävät jumppatrikoot ja jättimäinen vyölaukku.

Ei meinannut pokka pitää enää millään, kun hän kertoi olevansa ”etsijä” ja kiinnostunut hiljaisuudesta ja ”naisten silmien kauneudesta”. Oli pakko valittaa väsymystä ja vetäytyä omaan selliin. Kymmenen minuutin päästä mies tuli koputtamaan oveen ja ilmoitti haluavansa jatkaa vielä keskustelua. Aha.

Menin takaisin käytävään ja keskustelin viitisen minuuttia Raamatun-tulkinnoista ja neitsyt-tähtimerkkisten ominaispiirteistä, kunnes joku ukko tuli valittamaan, että käytävässä ei saa puhua. Pelastuin taas. Sen jälkeen se tuli vielä kaksi kertaa koputtamaan oveen, ensin antoi osoitteensa ja sitten puhelinnumeronsa. Juu juu, ilman muuta lähetän sulle postikortin, jossa on oma osoitteeni. Ja tottakai olet erittäin tervetullut tapaamaan minua Suomeen. Milloin vain! Hauskaa loppuelämää.

Mistä näitä sikiää?

Sisukkuuteni on sitä, että vaikka olen tavannut ainakin sata toinen toistaan friikimpää ranskalaista, yleensä miehiä, puhun ranskalaisille silti asiallisesti ja nätisti. Tästä ansaitsisin kyllä jonkun mitalin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s