Kunnia Rusalle

Olen häpeämättömästi aliarvostanut erästä rakennusta jo puoli ikääni. Minä joka mukamas aina niin kiinnitän huomiota kauniisiin paikkoihin. Aina jaksan ylistää esimerkiksi uusittua Porthaniaa ja entistä kotihalliamme Eriksdalshallenia Tukholmassa, mutta jotenkin kummallisesti en ole koskaan huomannut, kuinka mahtava paikka on Rusa.

Rusa on Ruskeasuon ratsastushalli, jossa voi myös pelata käsipalloa, sulkapalloa ja pingistä sekä nyrkkeillä ja treenata punttiksella. Nykyisin sen nimi on kai Ruskeasuon liikuntapuisto, vaikka se on kyllä ihan vain halli Keskuspuiston laidalla.

Olen käynyt siellä säännöllisesti 16 vuotta, miinus ne muutamat vuodet, kun se oli remontissa, ja ne vuodet, kun olen asunut ulkomailla. Olisinko jopa viettänyt siellä enemmän aikaa kuin yhdessäkään koulussa?

Luultavasti en ole oikein osannut arvostaa hallia sen monien epämukavuuksien vuoksi. Ennen kaikkea kentät. Ne ovat käsipalloiluun aivan liian pienet. Silti niillä on treenattava, ja junnut pelaavatkin Rusalla. Joskus kymmenenvuotiaana ne olivat oikein sopivan kokoiset, mutta A-junnuna vähän turhautti.

Sitä paitsi halli oli aiemmin aika surkeassa kunnossa. Se on rakennettu 1938, eikä sitä peruskorjattu ennen vuosituhannen vaihdetta. Remontti olikin tarina sinänsä, lukekaapa vaikka tämä. Ja remontin jälkeen ongelmat eivät loppuneet vaan lisääntyivät. Talvisin hallissa oli pirun kylmä, ja valaistus oli onneton (eli sulkapalloilijoiden toiveiden mukainen).

Mutta nykyisin Rusa on kyllä ihan vaan ihana. Vanha, arvokas, karu, puhtaanvalkoinen, tyylikäs. Helsingin olympiahenki forever.

Punttis on ihan parasta. Laitteet on hankittu joskus 80-luvulla, niitä on ehkä viisi, eikä kukaan vakiäijistä käytä niitä. Äijät eivät tarvitse kuin penkin ja painot. Siellä on jo vuosikaudet käynyt säännöllisesti eräs ryhmä nostamassa maksimeja viikosta toiseen. Äijien verkkarit on hankittu kauan ennen 80-lukua. Ne valtaavat toisen penkin pariksi tunniksi, juttelevat, vitsailevat ja aina välillä kokeilevat, menisikö jollakin tällä viikolla puoli kiloa enemmän. Nousee, nousee, paina, paina!

Vahtimestarit ovat nykyisin ihan kavereita, yksi sanoikin minulle muutama viikko sitten, että ”vai vieläkin se käsipallo jaksaa kiinnostaa” – vinkki vinkki? Joskus pienempänä vakseja pelättiin hulluna. Ehkä oli syytäkin. Kun treenasimme Sörkan vankilassa, yksi vakseista lähetti kauttamme terveisiä kavereilleen vankilaan. Tony Halmekin treenasi terveempinä päivinään Rusalla ja seisoskeli joskus kentän kulmalla katsomassa harjoituksiamme. Kävelin ohi ja siunailin mielessäni, että onneksi se ei tiedä, että tämä tirriäinen on haastatellut sitä kaksi kertaa puhelimessa.

Tänään yhtäkkiä ymmärsin, että Rusa on yhtä ihana kuin ikisuosikkini Uimastadion. Ja että Helsinki on täynnä upeita urheilurakennuksia: Olympiastadion, Töölön kisahalli, Velodromi. Kyllä kelpaa reenata. Halpaakin vielä.

Ja kas, onhan niillä kaikilla mainituilla muuan yhdistävä tekijä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s