Betyg i ordning

Olen jälleen jutunteon yhteydessä uppoutunut ruotsinsuomalaisuuteen. Loputtoman kiehtovaa, ja vaikea selittää miksi. Jonkinlaista suomalaisen identiteetin tutkimista ehkä. Ja se myös kiinnostaa, millaista on olla vähemmistössä. En ole tainnut ikinä lukeutua mihinkään vähemmistöön. Paitsi vasenkätisiin – ja se onkin kuulkaas yhtä syrjintää!

Ylen tv-uutisissa kerrottiin äsken ruotsalaisten koulujen järjestyshäiriöistä ja siitä, että Tukholmassa kokeillaan käytösnumeroiden antamista – ensimmäisenä Ruotsissa.

En nyt jaksa edes sanoa mitään tuosta ruotsalaisten käytösnumerovastaisuudesta. Paitsi sen, että on aivan hurjan huvittavaa, että Ruotsin opettajaliitto käyttää Ylen mukaan Suomea varoittavana esimerkkinä siitä, mihin käytösnumeroiden antaminen saattaa johtaa. Ja sitten samassa jutussa kerrottiin, että Carl Gustafin koulu Landskronassa suljettiin viime viikolla, kun järjestyshäiriöt riistäytyivät täysin käsistä ja oppilaat ampuivat käytävillä ilotulitusraketteja.

Sattuuhan tuota. (Ironiavaroitus.) Sen sijaan kiintoisaa on se, miten samaisessa Carl Gustafin koulussa jatkossa aiotaan ehkäistä häiriöitä. Uuden järjestyssäännön mukaan koulussa ei saa enää puhua mitään muuta kieltä kuin ruotsia. Koulun oppilaista lähes puolet on maahanmuuttajia.

Muistan, kun syksyllä haastattelin meänkielisiä keski-ikäisiä Pajalassa. He kertoivat katkerina, kuinka eivät koulussa – siis joskus 60-luvulla – saaneet puhua välitunnillakaan suomea. Ja se tuntui niin barbaariselta, niin arkaaiselta ja niin kaukaiselta ajatukselta modernissa ja vapaamielisessä Ruotsissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s