Fanitapaaminen

Aivan kerta kaikkiaan mahtava maa tämä Suomi. Ei tällaista voi olla missään muualla.

Oltiin tyttöjen kanssa Turun yössä. Mainio keikka jo sinänsä. Mutta nakkikioskijonossa puoli neljältä yöllä eräs muoviaurinkolasein ja serpentiinein koristautunut nuori mies tuli esittelemään itsensä. Hän oli Toni Suominen, yksi blogini päätähdistä tänä keväänä. Oli oli! Näytti ihan pressikorttinsa, kun ei meinattu uskoa.

Mieletöntä! Suomi!

Ihan rakentavassa hengessä se meni. Blogissa antamani palaute oli mennyt perille, ja koetin rohkaista Tonia jatkamaan tätä suurta journalistiskriittistä keskustelua kommenttiosiossa. Toni lupasi harkita ja pyysi anteeksi, jos on aiheuttanut minulle tai joukkuetovereilleni mielipahaa. Hän myös kysyi, mitä metaforia itse käyttäisin maaleista naistenpäivänä, jos eivät korkkarit ja huulipunat käy. En osannut keksiä parempaa kuin… maali. Mutta se ei kuulemma kelpaa.

Hyvä Toni! Hyvä Suomi!