Vain kuusi käyttöpäivää, ja sandaaleistani meni taas yksi punos katki. Pitäisikö niistä nyt helkkari maksaa 30 euroa viikossa?! Alan kallistua takaisin halpaa ei kannata korjata vaikka se olisi kuinka rakas -linjalle.
Barcelona oli hieno paikka, palaan sinne vielä. Tietyistä syistä tulin matkalla miettineeksi paljon rennosti ottamista.
Voiko ottaa rennosti, jos järjestää rennosti ottamisen etukäteen, kuten minä teen? Suunnittelen kaiken viimeisen päälle, jotta voin sitten järjestelyjen jälkeen nauttia hetkestä ja ”antaa mennä”.
Eihän se ole rentoa. Rentoa on, ettei huoli huomisesta, ei ajattele asioita etukäteen, ei tee suunnitelmia, ei murehdi siitä, jos kaupat menevät kiinni eikä ole kaljaa tai tupakkaa (tai jotain jopa vieläkin tärkeämpää!) – kyllähän kaikki aina jotenkin järjestyy.
Kun ottaa oikeasti rennosti, ajautuu hulluihin tilanteisiin, tapaa mielenkiintoisia ihmisiä, näkee asioita, joita järjestelijärentoilija ei koskaan kohtaa. Mutta riskeeraa myös paljon hukattua aikaa – hups, jo meni järjestelijäkielen puolelle. Oikeasti rennosti ottava ei ajattele, että aika menisi hukkaan. Oikean rentoilijan päivä tai loma tai elämä ei onnistu tai epäonnistu. Se vain on.
Jotta oikeasti rennosti ottamisesta voisi nauttia, sitä pitää tehdä kokopäiväisesti, ammattimaisesti, kokonaisvaltaisesti renttuilla. Ja minä kun en vaan pysty. Rentoudun niin että siivoan hetkeksi pois kaikkein pahimmat stressinaiheuttajat. Lienee nykyaikaa.
retour 
Hoi, not to worry, dear. Meitä epärentoilijoita on muitakin! :) Tervetuloa takas ja toivottavasti loma oli hieno. Kaikin tavoin hieno. Nähdään pian, toivon.
TykkääTykkää
Not to worry, joo! Kysymyshän ei ollutkaan siitä, osaako rentoutua, vaan siitä, miten sen rentoutumisen järjestää…
Loma, no… palataan siihen livenä. Tosin lähden ylihuomenna, kääk! Oon huomenna töissä joskus iltapäivällä, koitan kurkata oletko paikalla.
TykkääTykkää