Da capo

Hassua miten paljon muuttui siinä yhdessä yössä, jonka nukuin viime viikolla sikeästi Silja Symphonyn C-luokan hytissä.

Ei tietenkään ulkoisesti, ei Ruotsi nyt niin kauheasti Suomesta eroa. Mutta kyllä vaan kaikki muuttuu, kun luopuu koko sosiaalisesta verkostostaan, äidinkielestään, omista tavaroistaan ja elämästään. (Tämän kirjoitan hyvin tietoisena siitä, että en luopunut passistani, pankkitilistäni, sähköpostistani tai puhelinnumerostani enkä suomalaisen peruskoulun päähäni takomasta ruotsin kieliopista. Ja ennen kaikkea, en luopunut yhtään mistään pakon edessä.)

Kuitenkin. Olen aivan käsittämättömän yksin. En ulkoisesti yksin, vietinhän juuri kolme päivää harjoitusleirillä 25 iloisen ruotsalaiskäsipalloilijan kanssa. Mutta eläminen, joka ikinen askel, askare ja ihmiskontakti on muuttunut tehtäväksi, jota olen suorittamassa yksin. Alkaen siitä, kun raahasin kivirinkkaani ja kahta jättiläiskassia satamaan. Ypöyksin.

Kaikki on uutta, ja olen maailman ainoa ihminen kokemassa sitä. Kukaan 25 käsipalloilijasta ei tiedä, miten minä yleensä, omassa taaksejääneessä elämässäni, puhun, teen tai ajattelen. Ei ole mitään, mitä vasten nojata.

Teen kaikkeni ollakseni sosiaalinen, iloinen ja avoin. Mutta voi taivas miten vaikeaa se on! Milloin minä muka avaan suuni ja keskeytän puheensorinan, milloin sönkötän oman hitaan ja epäselvän juttuni sinne väliin? Kommenttini eivät ole keskustelua, ne ovat keskeyttämistä. Häiritsemistä suorastaan.

Pinnistelen koko ajan, jotta ymmärtäisin, mitä ihmiset ympärillä sanovat. Editoin päässäni sitä, minkä Suomessa ja suomeksi antaisin vain tulla suustani. Arvioin, mikä on sanomisen arvoista, mikä ymmärrettäisiin oikein ja mikä kenties väärin, missä on liikaa sanoja joita en osaa. Milloin kannattaa nähdä itseilmaisemisen vaiva.

Jo pelkästään ruokapöydässä tämä on helkkarin raskasta, puhumattakaan käsipalloleiristä, jossa ei olla hetkeäkään yksin. Kaiken lisäksi sain huonekaveriksi norjalaisen tytön, joka puhui norjaa. Ei varsinaisesti helpottanut.

Yksin olen myös kotonani Tukholmassa. Kämppikseni syöpätutkija on lomalla Unkarissa, ja minä täällä selvittelen, missä on imuri ja miten hella toimii. Talo on valtava linnoitus, jossa asuu satoja ihmisiä ja jonka kellarissa on pitkä käytävä ja kolmisenkymmentä ovea. Yksi niistä vie toiseen käytävään, joka vie pesutupaan. Mihinköhän ne kaikki muut vievät? Miten pääsisin sisäpihalle? Mitä jos jään jumiin kahden lukitun oven väliin? Tänään näin ensimmäistä kertaa muita ihmisiä talossa. Ne tervehtivät. Teippasin sukunimeni oveen ja sain luottokorttilaskun. Tuli vähän turvallisempi olo.

Olen niin yksin elämäsuorituksessani, että tunnen itseni kahdeksi. Pidän seuraa itselleni. On olemassa yksi minä, joka tietää melko tarkkaan, millainen minä olen, ja tarkkailee minua. Se asettaa minulle sen verran rasitusta kuin uskoo minun kestävän. Kun se vaistoaa, että kohta en enää jaksa, se antaa minun vetäytyä pois esimerkiksi 25 käsipalloilijan seurasta kuuntelemaan iPodia tai lukemaan kirjaa (vasta pakon edessä, sillä tällainen käytös ei ole kovin hyväksyttyä ruotsalaisessa käsipallojoukkueessa, tiedän sen).

Jep. Pitäisi varmaan mennä hoitoon. Mutta ainakin olen iloinen hullu.

7 kommenttia artikkeliin ”Da capo

  1. Hei, feel for you, niin kuin varmaan voit arvata. Sattui silmiin tällainen, se on Umyya Abu-Hannan uudesta kirjasta:

    Suomeksi pitää ensin astua omasta nahastaan pois, mennä vastakkaiselle puolelle, olla sinut itsensä kanssa jotta voisi olla minut itsensä kanssa.

    Ja kun vaihtaa ensimmäisen sanan siksi kieleksi, millä kulloinkin yrittää tulla ymmärretyksi itselleen ja muille… niin. Se on siinä.

    Siunausta!

    Tykkää

  2. Hei honey. Voi kun on tutunkuuloista….Tuollaista se munkin ns sulautuminen espanjalaiseen käsipallojoukkueeseen oli, tosin varmasti vielä potenssiin 100 meni jutut ohi. Ja vielä vuoden loppuvaiheessakin;) Sulla tulee varmasti ymmärryksen raja vastaan pikemmin. Kyllä sitä kaiholla aina ajattelee siinä vaiheessa omaa/omia vanhoja joukkueitaan, jotka puolestaan muodostavat niin ihanan verkoston, jossa tosiaan suustaan voi päästellä mitä vaan ja kaikki menee läpi. Perhaps, sanoi Jelena. Mutta ainakin on sitten tilaisuus todelliseen itsetutkisteluun, ja tod täytyy vaan välillä vetätytyä sinne omien musiikkien ym maailmaan eikä yrittää vaan väkisin olla yltiösosiaalinen jos ei siltä tunnu. Kyllä ne siihenkin tottuvat!
    Paljon tsemppiä kaikkeen, muista että olet ihana ja kyllähän siellä kuulostaa olevan erittäin hyvätkin puolensa tuossa elinympäristössä ym. Tulen mahdollisimman pian moikkaamaan! Nyt viedään viimistä normityöviikkoa Pasilassa, huj. Turun jatkosta ei vieläkään mitään konkreettista tietoa, huj.
    PUSSKRAM BESOKASA!!!!

    Tykkää

  3. Tämä taisi olla tosi epäonnistunut merkintä… Kaikki rakkaat ystäväni, älkää tunteko syyllisyyttä laiminlyömisestäni tahi loukkaantuko kun sivuutan teidät siitä ei ole lainkaan kyse!! Tämä oli ihan vain kylmänviileä analyysi ulkomaille muuttamisesta. En ole onneton enkä yksinäinen, päinvastoin! Olen erittäin tyytyväinen kaikkeen, totesinpa vain, että työlästä on. Mutta innolla tuulta päin.

    Vähäsen nauratti tänään, kun kävin elokuvissa päivänäytännössä, ja olin näytännön ainoa katsoja. Jälleen yksin :)

    Tykkää

  4. Jos on alivuokralainen, onko silloin andrahandskontrakt, jolloin nimi kuuluu teipata oven sijasta sen viereen? Anteeksi, että kysyin.

    Tykkää

  5. Jahaa? Enpä ole koskaan kuullut moisesta. Enkä myöskään muista nähneeni nimiä ovien vieressä. Minä laitoin ihan vaan reteästi oveen. Urheiluteipillä.

    Mutta andrahandskontrakt ei kyllä ole ihan sama asia kuin alivuokralaisuus. Tai siis suomeksi alivuokralaisella kai tarkoitetaan yleensä, että asuu vuokraisännän tai -emännän kanssa samassa taloudessa, kun taas andrahandskontrakt on mikä vaan edelleenvuokrattu asumus. Kai?

    Tykkää

  6. En minäkään tiedä. Yleensä olen jättänyt kirjoittamatta nimeäni oveen ja försäkringskassaniin/pankkiin ilmoitin asuvani yliopistolla. Työkaverilla oli nimi oven vieressä ja selitys oli andrahandskontrakt.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s