Vanha virsi

Olen aloittanut koulun, ja se on oikein viihdyttävää.

Sinänsä laitos kyllä vaikuttaa yhtä surkealta kuin silloin viimeksikin. Olin jo peräti kolmatta kertaa koulun esittelytilaisuudessa, tosin ensimmäistä kertaa englanninkielisessä. Toisin kuin pohjoismaisten, englantia puhuvien opiskelijoiden ei näemmä oleteta tietävän ihan kaikkea jo valmiiksi, mutta sekään ei auta, jos vetäjät eivät osaa vastata juuri mihinkään kysymyksiin. On aika lannistavaa, että minä osaisin esitellä koulun ja opiskelusysteemin paljon paremmin kuin koulun henkilökunta.

Osaisin suunnitella introduction-viikon ohjelman paljon tehokkaammaksi, osaisin vetää paremman kirjastointron (osaan esimerkiksi käyttää Mac-tietokonetta, jolla kirjastotäti yritti esittelyn vetää). Osaisin myös kertoa, mikä ylioppilaskuntajäsenmaksu pitää maksaa, mistä saa ostaa tulostuskiintiötä ja kopiokortteja, miten saa ehkä avattua ruotsalaisen pankkitilin, millä käyttäjätunnuksilla pääsee kirjautumaan millekin tietokoneelle ja mistä niitä tunnuksia saa, miten ja missä rekisteröidytään opiskelijaksi… Huh! Lista jatkuu loputtomiin, ja samalla kun hämmästelen, kuinka surkea koulun järjestämä perehdyttäminen on, hämmästelen myös, miten minä tosiaan olen silloin viime kerralla selvinnyt tästä kaikesta ihan yksin ja välttävällä ruotsintaidolla. Tunnen itseni maailman kaltoimmin kohdelluksi ex-vaihtariksi ja todelliseksi survivoriksi.

Syy, miksi koulu kuitenkin tällä kertaa viihdyttää, on että opiskelutovereistani suurin osa ei ole ruotsalaisia (minkä toivoisin helpottavan myös ryhmätöissä). Maisteriohjelmalaiset tulevat esimerkiksi Kiinasta, Brasiliasta, Hollannista, Israelista, Iranista, Venäjältä, Georgiasta ja tietysti Saksasta. Mahtavaa! Tuollaisessa ryhmässä on pakostikin aika paljon tahallista ja tahatonta komiikkaa.

Yksi saksalais-suomalainen on erään tunnetun suomalaisen muusikon poika ja yksi kiinalainen tyttö on ollut vaihdossa Jyväskylässä ja tuntee sieltä entisen valmentajani (kyllä vain, Fenkun entinen oppilas – miten tähän pitäisi suhtautua???). Georgialainen poika ei ole löytänyt kämppää ja maksaa väliaikaisesta yösijastaan 70 euroa päivässä (onnea matkaan). Venäläinen tyttö kertoi tuoneensa mukanaan Ruotsiin ”ainoastaan vodkaa, alusvaatteet ja tietokoneen”.

En malta odottaa, että kuulen lisää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s