Taas sellainen kausi, että ajattelen Ranskaa lämmöllä. Ja mikäs sopisikaan paremmin, kun olen sinne menossa viikon päästä, jipii! Tänään tulivat junaliput Pariisi–Clermont-Ferrand postissa. Kyllä vain, postissa. Kun on Ranskasta kysymys, niin ei kyllä printtailla mitään vahvistuksia tai näytetä tekstiviestikoodeja konnarille. Kotiosoitteeseen tulee mademoisellelle junalipun muotoinen kirjekuori ilman mitään logoja tai muita viitteitä lähettäjästä. Ah, la France.
Lämpimät ajatukset johtuvat siitäkin, että joukkueessamme kävi näytillä ranskalainen maalivahti. Erittäin mukava ja erittäin taitava. Arkeeni tuli vähän piristystä siitäkin, että sain alkaa käyttää kolmatta vierasta kieltä samanaikaisesti. Vaikka luokittelinkin hänet epätyypilliseksi ranskalaisnuoreksi (itsenäinen, kansainvälinen, sanavalmis, rohkea – snacka om stereotypier), niin luulen että pohjoismainen marraskuu oli silti liikaa eikä tuo varmaan päätä muuttaa Marseillesta Tukholmaan tämän joukkueen takia. Harmi.
retour 