Ja sisällä syntyy syöpä

Syöpä. Suomen kielen kaikkein rumin sana. Mutta ei suinkaan vähiten käytetty, sitä kun tarvitsee koko ajan. Kaikki saavat syövän.

Turha miettiä, sairastunko minä joskus syöpään. Ennemminkin voi arvuutella, milloin sairastun siihen. Ja milloin äiti tai isä tai paras ystävä tai naapurin koira sairastuu. Kuolinilmoituksiin voisi laittaa erityisen footnoten, jos vainaja ei sairastanut syöpää ainakin jossain vaiheessa elämäänsä. Vesirokko, viisaudenhampaat ja syöpä. Ne on käytävä läpi.

Mitä enemmän syöpää ympärillä, sitä onnellisempi kai pitäisi olla omasta ja läheistensä terveydestä. Mutta minä tulen vain ahdistuneemmaksi koko ajan. Tuntuu väärältä olla onneton tai valittaa yhtään mistään, jos vain on terve. Ja sitten tämä elämä menee pelkäksi syöväksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s