The True Finns

Hävittiin eilen se fyrapoängare. Eikä edes niukasti vaan todella surkean esityksen jälkeen aivan ansaitusti ja paljon.

En nyt jaksa vuodattaa siitä.

Oli siinä pelissä silti jotain hauskaakin.

Uudenvuodenbileissä Suomessa kävin kännikeskustelun kaverinkaverin poikakaverin kanssa. Tämä Roope kertoi tulevansa futisjenginsä kanssa risteilylle Tukholmaan tammikuussa. Kun kävi ilmi, etten valitettavasti voi toimia ryhmälle Sergelintori-oppaana koska meillä on peli, Roope lupasi tulla katsomaan peliä. Yeah right. Annoin numeroni kuitenkin.

Perjantai-iltana tuli tekstiviesti, että no niin, nyt me ollaan laivalla tulossa. Hmm.

Kävin aamupäivällä tapaamassa Roopen jengiä perinteisissä merkeissä. Kovaäänisiä, väsyneitä, punasilmäisiä suomalaisia Sergelintorin Burger Kingissä. Annoin metrokartan, näytin oikean pysäkin ja toivotin onnea matkaan, vieläkin hyvin skeptisenä. ”Saaks sieltä kaljaa?” ne tietenkin kysyivät.

Mutta hitto, pojat tulivat! Ja kannustivat meitä koko ensimmäisen erän kovempaa kuin kukaan muu. Ne vieläpä omaksuivat nopeasti jostain jonkun Hammarbyn kannustuslaulun. Harmi, että puoliajalla niiden piti lähteä takaisin laivaan. Ja iski kuulemma laskuhumalakin.

Pelin jälkeen yksi jos toinenkin puolituttu Bajen-ihminen tuli kiittelemään minua hyvästä kannustuskuorosta ja kyselemään, keitä ne olivat. En ihan tarkkaan tiedä, vastasin.

”Ne puhuivat suomea ja haisivat viinalta, niin että pääteltiin, että ne ovat Joannan kavereita”, sanoi joku. Snacka om stereotypier, igen.

Risteilevät suomalaiset on ihan parasta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s