Tässä akateemisen urani loppumetreillä (ihanaa!!!) tuli vastaan parasta tieteellistä argumentaatiota ikinä. Lueskelen iltapäiväni iloksi Andrew Sayerin teosta Realism and Social Science (2000). Sayer argumentoi kriittisen realismin puolesta ja sitä vastaan, ettäkö ihmistieteiden tutkija itse vaikuttaisi tutkimuskohteeseensa. Näin:
”… but let’s not kid ourselves: much of the time social scientists’ work only influences a handful of peers.²”
Tästä riemastuneena oli pakko katsoa tuo alaviite 2:
”A Ph.D thesis may be seen by as few as three or four readers.”
retour 
mää kuale. tää oli parasta ikinä. oikeesti.
TykkääTykkää