Ei sittenkään mitään Manasta

Äh. Olin kirjoittanut pitkän merkinnän Mana-lehdestä ja siihen liittyvästä kohusta, paljon linkkejä ja lähteitä. Sitten selain kaatui ja teksti katosi. Jäätiin ilman. Voi että ottaa päähän. Ja voi että en kyllä jaksa kirjoittaa uudestaan. Mutta se oli tosiaan mielenkiintoinen keskustelu, alkuun pääsee vaikka täältä.

Jotain muuta.

Kämppikseni Anna, tuo 58-vuotias työtön unkarilainen syöpätutkija, on ottanut suuria edistysaskeleita integroitumisessaan ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Kahden Ruotsissa vietetyn vuosikymmenen jälkeen hän on tällä viikolla aloittanut ruotsinkurssin. Svenska för invandrare, tuttavallisesti sfi.

Kahden kerran jälkeen Anna on innoissaan. Opettaja on kuulemma mahtava – opettaja on suomalainen. Anna on vihdoin ymmärtänyt, miksi ruotsin lausuminen on aina ollut niin mahdotonta. Hän ei ole tähän asti oikein erottanut toisistaan o:ta, u:ta ja y:tä.

Olen hurjan iloinen Annan puolesta. Onhan se nyt parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s