Bara bra

Joskus kaikki vaan onnistuu ja elämä on täydellistä.

Meillä oli tänään sarjan tokavika matsi. Pakkovoitto, jos haluamme edes taistella sarjassa pysymisestä. Pakkovoitto otettiin, ja tyylikkäästi kymmenellä maalilla. Itselläni onnistui pelissä hämmentävästi ihan kaikki. Sain jopa pelata pari minuuttia omalla, oikealla pelipaikallani, jolle ei tällä kaudella muuten ole ollut asiaa, ja sielläkin onnistui. Se oli niin, niin kivaa. Olin psyykannut itseni ajatuksella, että tänään oli mahdollisesti viimeinen kerta ikinä, kun saan pelata rakkaassa Eriksdalshallenissa, joten siitä pitää nauttia. Nautin, joka sekunnista. Jos voitetaan vielä se vika matsi tiistaina, saan bonuksena yhden tai kaksi karsintaottelua maailman ihanimmassa hallissa.

Minut palkittiin matchens uppladdarena, ja mitä sain palkinnoksi? Axalta viiden kilon laatikon pastaa ja mysliä ja puuroa ja vohvelitaikinajauhoja. (Olisipa muuten ironista, jos joku joukkueemme pelaajista olisi keliaakikko!) Tarttisko joku?

Pelin jälkeen Stockholm City -ilmaisjakelun urheilutoimittaja soitti ja haastatteli. Se oli aika haastavaa ruotsiksi ja puhelimessa, mutta ihan hyvin kai meni. Tapailin oikeita kliseitä. Huomenna sanomiseni lienevät jaossa metroasemien ovilla.

Rakas ihana kämppikseni, unkarilainen 58-vuotias syöpätutkija Anna on ollut katsomassa jo neljä viime kotipeliämme. Nyt se jo kirjoittaa seinäalmanakkaan ylös peliajat ja on musertunut, kun kautemme on loppumassa. Harmittelee, ettei aikaisemmin tullut katsomaan, koska nauttii peleistä niin paljon.

Kun tulin kotiin, Anna oli ostanut minulle voiton kunniaksi orkidean. Lisäksi keittiön pöydällä oli upouusi vohvelirauta, enkä tiennyt itkeäkö vai nauraako. Taustaksi tähän, että kaappini pullistelee Axalta saatuja vohvelitaikinapaketteja, ja kysyin taannoin Annalta, olisiko jollain hänen tutullaan rautaa, niin saisi kaikin mokomin taikinat.  Nyt meillä sitten on vohvelirauta. Ja taustaksi tähän, että meillä on myös toasteri, soodakone, munankeitin, upporasvakeitin,  neljä–viisi erilaista monitoimikonetta, kolme vedenkeitintä, grilli… you name it. Tänään Anna oli käynyt Lidlissä ja melkein törmännyt vohvelirautaan, niin pitihän se ostaa. Maailman suloisin kämppis.

Ja tänään paistoi myös ihana kevätaurinko. Mitä vielä toivoisin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s