Kypros (ja Israel)

Selasin lentokentän pokkarikaupassa huonoa Kypros-matkaopasta, jossa annettiin neuvoja jollekin Keihäsmatka-turistin arkkityypille. Tyyliin että nuku hyvin ennen lentomatkaa äläkä juo liikaa alkoholia. Samaan syssyyn myös neuvottiin, että kyproslaisten kanssa ei kannata puhua politiikkaa.

Olipas typerä neuvo, sanon minä. Hienovarainen kannattaa toki olla, mutta poliittisia aiheita on jopa vaikea välttää kyproslaisten kanssa. Tämän erään käsipalloturnauksen loputtoman pitkissä ja tylsissä avajaisissa jokainen puhuja mainitsi, että Kypros on miehitetty saari ja että free Cyprus!”

Muutenkin politiikka tuppasi tunkemaan turnaukseen, sillä mukana oli myös Israel. Ennen kuin Israelin joukkue treenasi, pommikoira kävi nuuskimassa kaikki hallin nurkat. Niillä oli neljä turvamiestä, jotka seurasivat pikkuautolla joukkueiden bussia ja puhuivat radiopuhelimiin. Israelia kuljettanut bussi myös vaihteli reittiä hotellilta hallille joka kerta. Kun Israelin tytöt juoksivat aamulenkkiä rannalla, yksi turvamiehistä juoksi mukana ja kaksi ajoi autolla tienpiennarta hätävilkut päällä.

Johtuikohan se tästä jatkuvasta väkivallan uhasta, että pelaajat olivat myös kentällä erittäin aggressiivisia? Löivät kasvoihin, repivät takaapäin ja hyppäsivät reppuselkään. Taitavia ne eivät kyllä olleet.

Paluumatkalla Tukholmaan olin hieman heikossa hapessa. Olin mennyt mahtavan banketin jälkeen viideltä nukkumaan ja puoli seitsemältä piti nousta ja lähteä kentälle. Ensimmäinen lento Amsterdamiin. En varsinaisesti riemastunut nähdessäni, että istumapaikkani oli kahden keski-ikäisen, isohkon ukon välissä.

Mutta siitä tulikin erittäin hyvä lento. Noin tunnin nuokkumisen jälkeen vasemmanpuoleinen naapuri rupesi yllättäen tekemään tuttavuutta. Hän oli Munir, vuodesta 1981 Yhdysvalloissa asunut israelilainen. Matkalla kotiin business meetingistä Kyproksella. Eurooppa-tietämys aika heikko. ”Otatko junan Amsterdamista Tukholmaan?” Mutta mukava tyyppi. Kerroin pelanneeni juuri Israelia vastaan, kerroin että ne pelasivat sikaa. Kerroin myös turvamiehistä ja pommikoirasta. Yritin olla neutraali, mutta Munir hieman kiihtyi kuitenkin. ”Tiedätkö millaista se on? Kuvittele millaista se on, kun koko ajan pitää pelätä! Mitä sinä sanoisit, jos norjalaiset alkaisivat tappaa suomalaisia?” Rauhoittelin. Oli vain niin vieras maailma minulle, selitin. Munir nyökkäili. ”Siksi minä lähdinkin Israelista, ettei tarvitsisi koko ajan pelätä.” Ja valitsit sitten USA:n, olisin halunnut lisätä.

Toinen naapurini palasi jossain vaiheessa vessakäynniltä ja havaitsi, että meidän penkkirivillämme jutellaan. Tämä mies oli Kyprokselta, menossa Birminghamiin autohuutokauppaan. Selitti laajasti bisneksiään, en ymmärtänyt kuin ehkä puolet. Taloja ja autoja. Neljä lasta.

Muistin matkaoppaan neuvon ja yritin kysyä helpon kysymyksen: Kuinka paljon Kyproksella on asukkaita? Se ei ollutkaan helppo. ”Well… Population, that’s difficult… We are… Population… We have a difficult situation in Cyprus…” Olisi pitänyt tajuta. Miespolo joutui miettimään, sanoisiko kreikkalaisen Kyproksen asukasluvun vai yhteisasukasluvun. Lopulta sieltä tuli joku luku, en enää muista mikä.

Israel-Amerikka vasemmalla puolellani oli tietenkin ihan pihalla koko difficult situationista, mutta halusi kuitenkin mukaan keskusteluun. Niinpä Kypros joutui selittämään tälle erittäin vajavaisella englannillaan, kuinka saari on jakautunut kahtia ja miksi. ”Do they have their own gouvernment?” Israel kysyi. Gouvernment oli väärä sanavalinta, ja Kypros hermostui entisestään. Hän päätyi paniikissa sopertamaan, että Pohjois-Kyproksella on kasinoita ja Etelä-Kyproksella ei, joten eteläkyproslaiset käyvät Pohjois-Kyproksella tuhlaamassa rahansa. Israel ei ymmärtänyt lainkaan. ”No miksi te ette rakenna omia kasinoita?”

Lopulta päästiin siihen, että Turkki on miehittänyt Pohjois-Kyprosta vuodesta 1983. ”Why don’t you kick them out?” Israel kysyi, kuin kunnon jenkki ainakin. Kypros ei ymmärtänyt leikkiä, mutta Israel painoi päälle. ”You can ask my country, you know, they have bombs and stuff, and they know how to use them!”

Hiljaisuus. Puolueeton Suomi kiemurteli vaikeana välissä. Israel-Amerikka tajusi. ”I’m sorry, I was just kidding.” Kypros yritti hymyillä.

Erosimme kaikki sovussa. Mutta oliko matkaopas sittenkin oikeassa?

2 kommenttia artikkeliin ”Kypros (ja Israel)

  1. Joanna, senkin fire-starter!!!Mielenkiintonen matka sulla ollut kyllä… Hyvä vaan että pääsit suomalaisen seuran sijaan kansainväliseen if you know what I mean:) kylläpäs naurattaa nyt tuo selostus. Hyvä mennä nukkumaan iloisella mielellä! Ps.vähän Pamela oli palanut Katrin kuvan perusteella!!!! Hupaisaa et teillä kaikilla on n 2 kuvaa muusta ja 40 kuvaa päättäjäisistä;)

    Tykkää

  2. Joo, I know what you mean.

    PS. Alan epäillä (esim monen Siuntio-cupin perusteella) että karjaalaisilla on joku oma auringonottokulttuuri, joka ei suvaitse aurinkorasvan käyttöä. Tai sitten niillä on joku palamisgeeni. Ja vielä: mä luulen että noin yleisestikin valokuvanäppäilyn alttius ja nautitun alkoholin määrä ovat suoraan verrannollisia.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s