Suomenlinnan menettäminen

Käytiin kaverin kanssa museossa. Armémuseetissa on meneillään näyttely Suomen sodasta, ”Sveriges sista stora krig”. En varsinaisesti voi suositella, näyttelyn anti oli jumalaton määrä plakaateja, joissa käytiin läpi koko Euroopan 1800-luvun historia. Ja kunnon suomalaisinahan me olimme tulleet ennen kaikkea lukemaan, mitä meistä kirjoitetaan.

Eipä taaskaan paljon mitään. Ensimmäisessä taulussa lainattiin Tacitusta, siis se quote, että ollaan villejä ja köyhiä. Tämä jo tiedettiin. Sitten esiteltiin parikymmentä plakaatia Napoleonin ja Ruotsin kuninkaan suhteita ja sotapäälliköitä. Mainituksi tulivat muun muassa joku af Klercker (jonka samanniminen jälkeläinen oli eräs niistä Stureplanin haastateltavistani) ja joku Klingspor (jonkun Klingsporin kännykkänumero löytyy jutunteon jäljiltä yhä kännykästäni). Lähipiiriä siis.

Mutta kerrottiin siellä lyhyesti myös Suomenlinnan menettämisestä. Sveaborgia kutsuttiin ”näennäisesti voittamattomaksi linnoitukseksi”, joka jostain ”käsittämättömästä syystä” kuitenkin antautui. Missään ei sen sijaan kerrottu sitä, mitä meille kerrottiin yläasteen historian tunneilla: että Suomenlinna sisukkaasti taisteli, viimeiseen asti odotti vahvistusjoukkoja Ruotsista ja lopulta pakon, nälän ja Venäjän valtavan ylivoiman edessä antautui. Näinhän se meni. Näinhän sen oli pakko mennä.

Ilmeisesti se viesti venäläisten kanssa neuvotellusta aselevosta ei vieläkään ole saavuttanut Tukholmaa. Kyllä olisi taas viestinnässä parantamisen varaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s