Tutkia

Litterointi on kamalinta mitä tiedän. Toimittajan töihin kuuluva haastattelunauhojen purku ei ole puoliksikaan niin hirveätä kuin tutkimushaastattelujen purkaminen, sillä niissä voi hypätä epäoleellisten kohtien yli ja oikoa muutenkin hieman. Tutkimushaastatteluissa ainakin pitäisi kirjoittaa jokaikinen mutta, tota ja niinku. Suomalaiset eivät puhekielessä sano yhtä ainoata kokonaista lausetta, joka olisi kieliopillisesti täysin virheetön ja joka ei sisältäisi tyhmiä täytesanoja. Minä itse varsinkaan. En osaa edes kysyä selkeitä kysymyksiä, vaikka minulla olisi ne selkeästi paperilla edessäni. Ja miksi minun pitää hokea joota haastateltavan joka kolmannen sanan väliin?

Vielä on reilu kaksi tuntia purettavaa. Ja kaksi viikkoa palautuspäivään. Tosi hyvin siis menee.

Tein eilen viimeisen haastattelun (tai oikeastaan pitäisi tehdä vielä kaksi, mutta nyt täytyy vähän laskea rimaa). Maailma on niin pieni. Ruotsalaismies, jota haastattelin, oli juuri palauttanut oman kandintyönsä. Työssään hän oli vertaillut kirjailija Susanna Alakoskesta Suomessa ja Ruotsissa kirjoitettuja artikkeleita. Yksi niistä oli minun kirjoittamani.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s