Paris

Olen kavellyt jalkani pilalle. Kaupunki taynna kaikkea ihanaa, mutta en jaksa enaa liikkua metriakaan. Niinpa istun sisalla ystavani kahdeksan nelion ”asunnossa”, kuuntelen ostamaani levya ja luen lehtia. Helsinki huomenna kuulostaa ihan kivalta.

Olen todennut, etta Pariisissa metrolla liikkuminen tarkoittaa sekin ihan hitosti kavelya. Ja suunnistamista. Ikavoinyt hieman sita juuri sopivan kokoista kaupunkia, sita jossa on kolme metrolinjaa, jotka tunnistaa vareista eika numeroista. Ah miten helppoa.

Olen kokenut suuren feministisen heratyksen. Ihan perinteisista aineksista se syntyi: Lukenut mainion provokirjan – juu, tuon jota olen sivupalkissa mainostanut, Maria Svelandin Bitterfittan. Elanyt muutaman paivan aidossa oikeassa perhehelvetissa ja miettinyt, keta sen perheen jasenista saalin eniten. Paatynyt aitiin ja isoaitiin. Sitten keskustellut ystavieni kanssa perheongelmista ja kaynyt lapi kaikki omat ja tuttujemme perheet ja todennut, etta perheyksikoiden toiminta perustuu lahes poikkeuksetta perheenaitien tekemiin uhrauksiin. Ja sitten analysoinut viela hieman omaa kaytostani eraassa ihmissuhteessa ja todennut olleeni tyhma tahdoton aalio, valitettavan tyypillinen nainen, ja nyt saa kylla riittaa. Jatkossa aion olla bitterfittan.

Olen tuhlannut rahoja, joita minulla ei viela ole. Seuraava askel lienee tekstarilaina. Taalla alkoi tanaan alennusmyynnit, ja ihmismaara kaduilla on vahintaan kolminkertainen eiliseen verrattuna.

Olen kauhistellut ranskalaista palkkatasoa. Ihan sairasta! Pariisi on kai yksi Euroopan kalleimpia kaupunkeja, ja lahes kaikki taalla tapaamani ihmiset elavat ”smicilla” (salaire minimum de croissance)  eli vahimmaispalkalla. Taalla on lukemat, katsokaa ja ihastelkaa. Suuressa viikkolehdessa yli yhdeksan tunnin tyopaivia tekeva toimittajaystavani nettoaa hieman yli 900 euroa kuussa. Iltaisin se kirjoittaa ilmaiseksi juttuja yhteen toiseen lehteen, jotta saisi CV:hen taytetta.

Olen saanut taas ilokseni viesteja vanhalta ystavaltani. Tekstari ”sukulaisille, ystaville ja tuttaville Suomessa” kehotti katsomaan Mark Levengoodin ohjelman, jossa Linda vieraili, jo ihan sen takia, etta ”Mark on niin ihana ihminen”. Ja terveisia jostakin  thai-nyrkkeilykeskuksesta Bagkokissa. Kiitan.

Olen vaellellut Seinen rantoja ja nauttinut olostani. Se on helppoa taalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s