Multikultipäivä

Eilen yksi kamerunilainen mies oli sitä mieltä, että jumala on lähettänyt minut hänen tielleen ja että minun pitäisi lähteä hänen kanssaan käymään Kamerunissa. Miehellä oli 21 sisarusta tai puolisisarusta. Miehen isällä oli neljä vaimoa. Siis samaan aikaan. Mies itse sanoi että haluaa ainakin kuusi lasta. Mutta sitten kun näytin hieman kriittiseltä, hän sanoi vitsailleensa. Korkeintaan kolme. Kysyin miksi hän oli tullut Suomeen. Täällä on niin kauniita naisia. Kysyin, mitä hän piti Suomesta. Piti kovasti. Täällä on niin kauniita naisia. Kysyin, onko Suomessa mitään mistä hän ei pidä. Naiset ovat liian kilttejä. Ja kukaan ei puhu ranskaa. Paitsi minä. Kohtaamisemme täytyi olla jumalan johdatusta siis.

Sitten kreikkalainen nainen kertoi vaikeuksistaan hankkia suomalaisia ystäviä. Suomalaiset perääntyvät aina, kun hän yrittää päästä vähän lähemmäksi heitä. Hänen teoriansa mukaan se johtuu siitä, että suomalaiset eivät ole yhtä riippuvaisia ystävistä ja perheenjäsenistä kuin vaikkapa kreikkalaiset. Jos suomalainen joutuu pulaan, apua pyydetään yhteiskunnalta, ei ystäviltä tai perheenjäseniltä. Sen takia meidän ei tarvitse päästää ketään lähelle.

Lisäksi pari laivakrapulaista brasilialaista tilasi ravintola Memphiksessä Chimichurri-wokkia ilahtuneena siitä, että täällä pohjoisessa kolkassa saa brasilialaista ruokaa. Varoitin kyllä. Wokit tulivat, yksi brasseista  maistoi ja tuijotti sen jälkeen lautastaan pahoinvoivan näköisenä loppuaterian ajan. Voi toki johtua myös ihan vaan krapulasta. Laivalla oli totta tosiaan ollut hauskaa, paitsi että  joku kanssamatkustaja, mahdollisesti suomalainen tai ruotsalainen, oli osannut yhden sanan portugalia: favelas. Sitten se oli toistellut favelasta jokaikisessä lauseessa koko illan. Brasseja vähän otti päähän.

Päivän parhaan suomalaisen pisteet äijälle, joka tuli perääni ruokakaupan kassajonossa. Äijä mulkoili vihaisesti ja näytti siltä, että aikoo mennä oikealta ohi. Päätin kerrankin hoitaa asian kuin suoraselkäinen aikuinen konsanaan. Onko tässä joku ongelma, kysyin mahdollisimman hymyillen. Sain kovan ryöpytyksen, jonka kuuli koko kauppa. ”EI MULLA OLE MITÄÄN ONGELMAA, JOS JOLLAIN TÄSSÄ ON ONGELMA NIIN SULLA. MÄ SEISON IHAN MISSÄ MUA HUVITTAA JA JOS SULLA ON JOKU ONGELMA SEN KANSSA, NIIN SE EI HAITTAA MUA TIPPAAKAAN. ” En sitten viitsinyt keskustella enempiä. Kassaneitiraukka erehtyi vielä kysymään siltä S-etukorttia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s