Ajatuksia eräästä puhelusta

Puhelinmyyjä pääsi taas yllättämään. Ei ollut tekosyytä valmiina kielen päällä, joten jouduin kuuntelemaan tarjoukset ja änkyttämään kieltäymykseni. Kauppasi säästämis- ja verohelpotusneuvontaa.

Ajatus 1. Se kysyi, olenko palkansaaja vai yrittäjä. ”Eläkeläinen et varmaankaan vielä ole…” Tässäkö nämä vaihtoehdot olivat? Olisi pitänyt sanoa, että olen työtön. Tuskin olisi säästämisneuvontaa sitten enää tarjottu, vaikka silloinhan sitä varmaan juuri tarvitsisi.

Ajatus 2. Samaistuin noista eniten palkansaajaan. Kohta se kysyi, olenko kesätöissä vai vakitöissä. No hittojako se sille kuuluu? Millä oikeudella tuntemattomat soittelee ja kyselee tommoisia?

Ajatus 3. Sitä paitsi tuostakin kysymyksestä puuttui selkeästi ainakin yksi kategoria. En millään voinut sanoa olevani sen enempää kesä- kuin vakitöissäkään. Lisäsin kategorian ja vastasin olevani pätkätöissä.

Ajatus 4. Kun olin saanut sille vakuutettua, että en kaipaa säästämisneuvoja, se rupesi kauppaamaan verohelpotusneuvontaa. Torjuin tämänkin, ja hunajaääninen jätkä oli ihan tosi ihmeissään. ”Sinä maksat joka kuukausi liikaa veroja valtiolle!” Minusta tämä oli poliittinen mielipide eikä mitään puhelinmyyntiä. Kerroin olevani iloinen veronmaksaja. Ei reaktiota.

Ajatus 5. Jos taas veroneuvontatarjousta ajattelee käytännölliseltä kannalta, minun olisi pitänyt sanoa myyjälle totuus. Että vaikka saisitte karsittua puolet veroistani pois, sillä ei vielä katettaisi teidän kulujanne ja palkkojanne. Että soita kuule jollekin rikkaammalle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s