No moi!

Ihan hyvää, kiitos, kuuluu. Joo, olen Suomessa nyt. Kesäkuun lopussa tulin. Joo mä olin kato alivuokrannut sen asuntoni, ja siellä oli mun kaikki kamat. Valmiina odottamassa, joo, heh. Heinäkuun alussa muutin.

Ei, en ole nyt enää lähdössä mihinkään. Ainakaan vähään aikaan. Tuntuu että nyt on pakko yrittää, osaanko olla hetken paikallani.

Valmistuin joo. Kiitos. Tai no, en ole vielä saanut papereita, kun Tukholman yliopistossa on kolmen kuukauden jono siellä jossakin tutkintotodistusten lähettämössä. Niinpä, en tosiaan tiedä, mikä siellä maksaa.

No, nyt olen töissä. Kuukausiliitteessä joo. Oon viihtynyt, tottakai. Nyt varsinkin kun jengi on palannut lomilta eikä tarvitse enää istua yksin autiossa toimituksessa. Heinäkuussa siellä on aina vähän ankeaa, mutta niinpä kai missä tahansa suomalaisessa toimistossa. Marraskuun loppuun. En tiedä. Täytyy katsoa sitten, jos vaikka sais jatkaa.

Mä lopetin. Joo, ihan lopullisesti. Kun ei yhtään huvita pelata täällä, kun on nähnyt, millaista käsipallo oikeasti on. SM-sarjassa pilaisin vain hyvän fiiliksen. Nyt on karkki suussa, enkä halua luopua siitä.

Kaipaan kaipaan, nyt jo. Olen katsonut käsistä olympialaisista, ja just eilen yöllä melkein itkin yhtä matsia katsoessani, kun tuli niin ikävä pelaamaan. Mutta ei se riitä. Joo, olen ihan varma.

Käsiskuvioita on ikävä, mutta muuten en ole kaivannut Ruotsiin kyllä yhtään. Ja se on vähän yllättävääkin. Oma koti ja oma rauha on ollut paljon mahtavampaa kuin muistinkaan. Ja Lauttasaari on niin ihana. Ja siis kaverit, tietenkin. Nyt musta on vielä yhtäkkiä tullut ihan perhetyttö. Joo-o, minusta! Se mun kummityttöni on niin käsittämättömän suloinen! Täytti vuoden just. Ja jotenkin oon tuolla äidin ja isänkin luona rampannut koko ajan. Ehkä mä otan takaisin jotain nyt.

No siis en mä oikein tiedä. Tässä sitä nyt käydään töissä ja koitetaan keksiä illoiksi ja viikonlopuiksi jotain rakentavaa ohjelmaa. Olen vähän hämmennyksissäni. Kun ennen mun elämä oli kolmio; työ, opiskelu ja urheilu, ja sit piti miettiä, että mikä kolmion kärki milloinkin on tärkein. Nytpä ei ole enää kuin yksi kärki. Siinä on puolensa joo, en ole vain oikein tottunut vielä.

Mut mitäs sulle? Ei ollakaan nähty pitkään aikaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s