Huomioita espanjantunnilta

  • Espanjassa on kaksi olla-verbiä, ser ja estar. Karkeasti: seriä käytetään silloin, kun ollaan jotakin pysyvästi, estaria silloin, kun tila voi muuttua. Eli estar casado, olla naimisissa, mutta ser viudo, olla leski. Mutta miksi ihmeessä ser vegetariano? Ei mikään takinkääntäjien kieli ilmeisesti.
  • Sillä hetkellä kun ihminen valmistuu ja lakkaa olemasta opiskelija, opiskelusta tulee söpöä. Vain joitakin kuukausia sitten kävin luennoilla ärtyneenä, väsyneenä ja pakosta. Nyt en tiedä mitään riemukkaampaa kuin herätä espanjantunnille kahdeksaksi aamulla. Ja kuvitelkaa, minulla on perjantaina koe! En pysty sanomaan tätä asiaa nauramatta, niin hassulta se kuulostaa. Ja kieltämättä en oikein ole pystynyt lukemaan kokeeseen, hahaa!
  • Tunneilla ei naurata, siellä minä vain nautin. Nautin näköalasta Senaatintorille, todennäköisesti viimeisiä kertoja elämässäni (siksi valitsen aina ikkunapaikan). Nautin hereilläolosta itselleni niin epätyypilliseen vuorokaudenaikaan. Nautin kahvista, jonka ostan eurolla mukaan siitä Aleksin turistikahvilasta, tarkoituksella kehitetty rutiini. Nautin siitä, että voin vain istua ja antaa ajatuksen harhailla.
  • Ihmettelen, miksi ihmiset käyvät kielikeskuksen espanjankursseilla. Joo, jotkut varmaan suunnittelevat matkaa, vaihtovuotta tai vaikka elämää espanjankielisessä maassa, mutta eivät taatusti kaikki. Varsinkin alkeiskursseille tunkeilee joka syksy aivan tolkuton määrä ihmisiä (tänä syksynä noin 350).
  • Miten kieltä ylipäänsä opitaan tunnilla? Siellä päntätään verbintaivutuksia, järjestyslukuja, työelämäsanastoa ilman minkäänlaista kosketusta maahan ja sen kulttuuriin, siihen miten sanoja todella käytetään. Sitten siellä tehdään ”keskusteluharjoituksia”: Yo estudio, mikä on hei toi öö valtiotieteet? Joo, lo mismo mulle, siis para mí. Siinähän sitten oppii, kun ainakin joka viides sana on etäisesti sukua espanjalle. Sekin tuntuu absurdilta, kun opettajamme luokan edessä suomeksi selittää, että Espanjassa on tällainen ja tällainen koulujärjestelmä. Miten voi opetella kieltä erillään kulttuurista tai kulttuuria erillään kielestä?
  • Miksi kukaan ei koskaan viittaa? Miksi ne tyypit istuvat siellä tunnilla, jos niitä ei kiinnosta? Vapaaehtoinen kurssi! Tehtiin tässä joku kerta kuunteluharjoitus, jossa oli viisi suomenkielistä kysymystä. Minä vastasin niistä kolmeen, koska kukaan muu ei viitannut. Eikä ne kyllä niin vaikeita olleet.

3 kommenttia artikkeliin ”Huomioita espanjantunnilta

  1. On siellä myös tener (”to have”) ja sitten se neljäs olla-verbi, joka taipuu hay (”there is/are”), en kuollaksenikaan muista sen perusmuotoa :)

    Mä pohdin näissä espanjan alkeisopinnoissani lähinnä sitä, että miten voi oppia kieltä ilman sanakokeita. Ehkä mä vaan oon niin laiska, mutta en kyllä jaksa tehdä mitään ellei ole jotain tollasta virallista pakotetta.

    Noissa kivoissa pikku keskusteluissa jäädyn kyllä aina ihan täysin, nimim. ”apua mikä olikaan kiitos?” :D

    Tykkää

  2. Kyllä on nyt pakko kommentoida. Veit Joanna sanat suustani (…öh, kirjaimet ruudultani)!

    Oma espanjan opiskeluni rajoittuu armaassa Kauniaisten lukiossa käytyyn espanjan kurssiin, jota veti flamenco-hameeseen sonnustautunut Irja-neiti. Irjan opastamana opin huudahtamaan espanjaksi ”Pacolle”, ettei jääkaapissa ole maitoa.

    Toisen kerran istuin, kuten sinäkin, yliopistolla espanjan keskustelukurssilla. Tulos oli tosin suunnilleen sama kuin lukiossa: muistan tunneilta parhaiten sellaisen rastatukkaisen humanistitytön jonka kanssa juteltiin sen Slovakian vaihdosta.

    Näillä eväillä lähdettiin vaihtoon Espanjaan. Silloin (ja nyt) tuli mieleen, että olis sitä kai voinut jotain enemmänkin oppia. Vaikka uskon oikeasti, että ihan tosissaan jonkun kielen oppii kyllä vasta paikan päällä, niin on siitä ihan helkkaristi apua, jos edes hämärästi muistaisi kuulleensa vaikka justiinsa noista ser – ja estar-verbeistä.

    Matka, vaihto ja ystävät ovat aika hyviä motivaattoreita kielenopiskeluun… niiden innoittamana kotimaassakin jyystetyiltä kursseilta voi, ihan oikeesti, saada ihan käypää oppia. Valitettavasti itse esim. luin lukiossa espanjaa ainoastaan silä tarvitsin kursseja ja yliopistossakin lähinnä, koska ajattelin, että ”espanjaa voisi olla kiva osata”. Aivan…

    Voin sanoa, että vähän otti kupoliin sitten Madridissa, kun piti kaikki opetella kantapään kautta.

    Terveisiä Meksikosta!

    Tykkää

  3. Joo. Kyllä mä ehdottomasti suosin kanssa matkaa tms motivaattorina. Se preteritin pänttääminen on muuten ihan järjetöntä.

    Ja sanakokeet, aargh. Yritän just päntätä kravattia ja uimapukua y otras prendas de vestir, ja opinkin varmaan hetkeksi, mutta kyllä ne sanat paljon käyttökelpoisemmin painautuvat mieleen, jos ne liittyvät johonkin. Vrt vaikka mun tapauksessa ruotsin halvdant, att få stryk, jne.

    No niin, tällainen ylellinen todellisuudessa opettelu ei tietenkään ole aina ja kaikille mahdollista. Mutta pointtini on lähinnä, että miten ihminen muuten motivoi itsensä lukemaan sanakokeisiin? Yhtä motivoivaa olisi mielestäni opetella sitten vaikka piin arvoa tai jotain.

    Mutta ihan totta sekin, että pieni kielikurssilla hankittu aavistus estarin ja serin ja tenerin ja haberin eroista on hyväksi todellisessa elämässä. Ja joulukuussa Etelä-Amerikassa.

    Ja tänä aamuna tunnilla tehtiin taas keskusteluharjoitus. Parhaani mukaan pakotin keskustelukumppanini ihan todella keskustelemaan sen sijaan että luettaisiin niitä kysymyksiä järjestyksessä kirjasta ja hymistäis parin sanan vastaus. Noissa keskusteluissa on sekin kumma puoli, että voi yllättäen tulla aika henkilökohtaisia kysymyksiä esitettäväks ventovieraille kurssikavereille, tänään esim ”paljonko maksat veroja?”

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s