Hissit ja portaat

Olen töissä kahdeksannessa kerroksessa. Sisään tullaan ekasta tai tokasta. Käytän hissiä suunnilleen aina. Kahdeksanteen on liian paljon portaita, jotta tuntisin edes huonoa omatuntoa hissiliikkumisesta. Mutta olen sitä mieltä, että kolmannesta–viidennestä kerroksesta pitäisi poistaa hissi. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin astua tyhjään hissiin ykkösessä ja ottaa kakkosesta kyytiin ihmisiä, jotka painavat kolmosta, nelosta, vitosta, kutosta ja seiskaa. Kävelisivät, laiskurit!

Portaat kutosen, seiskan ja kasin välillä ovat jatkuvassa käytössä, koska niissä sijaitsevat lehden eri toimitukset. Ysissä on jotakin very important personeita, joilla on harvemmin asiaa toimituskerroksiin. Niinpä kasin ja ysin väliset portaat ovat melko hiljaiset. Niitä voisi kutsua itkuportaiksi. Itkuportaita käytetään silloin kun pitää itkeä tai soittaa salaisia puheluita tai juoruta työasioita. Olen käyttänyt itkuportaita tänä syksynä aika paljon. Itkuportaiden käyttöön kuuluu olennaisena osana, että juuri kun on saanut silmänsä punaisiksi ja turvonneiksi, ysikerroksesta vaeltaa alas ryhmä vierailijoita ja harmaaseen jakkupukuun pukeutunut opas. Sitten ne pysähtyvät ihailemaan maisemia ja näkevät myös talon iloisen työntekijän.

Muutenkin olen harkinnut ahkerampaa portaiden käyttöä, jopa ykkösestä (tai peräti kooykkösestä) kasiin. En nimittäin enää halua keskustella puolituttujen kollegojen kanssa hississä. Puolitutut ovat mukavia, mutta ne aloittavat hissi-talkin, ihan hyvää tarkoittaen, lähes poikkeuksetta jollakin seuraavista repliikeistä: ”Ai sä olet vielä täällä.” ”Ai sä olet taas täällä.” ”Mihin asti sä olet täällä?” ”Kuinka pitkä pätkä sulla on täällä?” ”Millä sopimuksella sä nyt olet täällä?” ja ”No mitäs sen jälkeen?”

Näiden kysymysten välttämiseksi suosin nykyisin sivuhissiä, jota käyttävät melkein pelkästään siivoojat. Siitä pääsee suoraan kadulle.