Eilen oli mainiot bileet. Koolla oli pitkästä aikaa lähes kaikki (aktiivi)opiskeluaikojen perushahmot, tutut ja rakkaat. Ei vielä ole mennyt niin monta vuotta, että ihan luokkakokousakteja olisi nähty, mutta silti, ei niitä kuulumisia enää joka päivä pääse vaihtamaan. Kuulumiset olivat tämän tyyppisiä:
Mitäs sä? No mitäs, töitä blaablaablaa. Gradu blaablaablaa. Parisuhde blaablaablaa. Lähdetään Intiaan kolmeks viikoks. Aijaa? Joo, ku ekan matkan jälkeen jäi sellainen fiilis, että siellä riittäis vielä näkemistä. Ahaa, kiva. Mä lähden parin työkaverin kanssa Australiaan. Vuokrataan auto ja kierretään blaablaablaa. Joo joo, ai kun kuulostaa hyvältä. Mä tilasin just skimbamatkan Itävaltaan tammikuuksi. Vau, siistiä! Entä ite? No me lähdetään sinne Etelä-Amerikkaan. Ollaan kuukausi. Ensin Ecuadoriin, sitten blaablaablaa.
Ei näkynyt lamaa, ei ilmastonmuutosta. Pikemminkin näkyi halpalentojen, seikkailijamatkailijoiden, lumettoman talven ja pienentyneen maapallon aika.
retour 