Machos

Vaalea, pohjoismainen ulkonäköni on tällä matkalla kerännyt enemmän huomiota kuin koskaan missään. 

Ecuadorissa kaikki – miehet ja naiset – katsoivat meitä kuin avaruusolioita. Olimme noin puoli päätä (tai Mari ihan kokonaisen pään) pidempiä kuin kukaan, mies tai nainen. Ja melkoisia albiinoja tietysti heidän mittapuullaan.

Perussa olivat kai hieman tottuneempia turisteihin, joten saamamme katseet ja kommentit hieman vähenivät.

Argentiinassa taas ollaan tässäkin asiassa eurooppalaisempia. Ja tämä ei nyt varsinaisesti ole mikään kehu. Nyt katsojat ovat miehiä ja kommentit todella paljon suorasukaisempia. Kun kadulla ohi kävelee mies, on todenäköisempää, että perästä kuuluu vislausta kuin että ei kuulu.

Euroopassa – lue Ranskassa ja Italiassa – vihaan sitä. Minusta se on alentavaa ja inhottavaa, poikkeuksetta. Mutta täällä se ei jotenkin hämmästyttävästi haittaa, päinvastoin, hymyilyttää. Mikä minua vaivaa?

Matkaseurallani Lauralla oli ihan hyvä teoria: kun ei ole kahteen viikkoon tehnyt naamalleen muuta kuin vähän vedellä valellut, kun hiukset roikkuvat ja hiki virtaa, on todella imartelevaa, jos joku viitsii vislata. Toinen huomio on, että nämä tekevät sen jotenkin nätimmin, sivistyneemmin ja huomaamattomammin. En osaa selittää miten.

Vähän hävettää kyllä tämä laupea suhtautumiseni.

Mutta hei, näillä machoilla on naispresidentti! La Presidenta. Cristina Kirchner, entisen presidentin Néstor Kirchnerin vaimo. Tänään maan päälehdessä La Nacionissa kerrottiin Kirchnerin vierailusta jonkun-ties-minkä-järjestön päämajaan. Uutisen ensimmäisessä lauseessa lukee, että la Presidenta näytti upealta violetissa jakussaan.

2 kommenttia artikkeliin ”Machos

  1. Joo, tuijotukseen Intian maalla jaksaa yleensä muutaman viikon ainakin suhtautua lempeällä ymmärryksellä, mutta kyllä meikäläistä ainakin lopulta alkaa sielläkin ärsyttää. Tai ei ehkä se tuijotus vaan se, että ovat keksineet kännykkäkamerat ja kokevat oikeudekseen räpsiä niillä oudosta ilmestyksistä kuvia lupaa kysymättä… :)

    Tykkää

  2. Mä suhtaudun suht ymmärtäväisesti myös kännykkäkameroihin silloin, jos vaistoan tulevani kuvatuksi albiinojättiläisufon ominaisuudessa. (Ja kyllä mekin salaa räpsittiin kuvia söpöistä perulaislapsista.) Jos taas kuvaukseen on muut syyt, kuten nyt vaikka joskus Italiassa on ollut, hermo menee saman tien.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s