Na praia

Niin se joulu. Se meni sitten erilaisissa busseissa istuen, yhteensä kuudessa bussissa ja yhteensä 30 tuntia. Liikenneyhteydet lievästi sanottuna pettivät. Mutta ei se mitään. Se oli ihan oikein minulle, kun kerran joulua halveksin. Ei sitä sitten kuulukaan mitenkään salaa juhlistaa, kuoria kermoja kakusta.

Joka tapauksessa nyttemmin olen Rio de Janeirossa, kaupungissa jonka olen halunnut nähdä oikeastaan koko ikäni. Isäni kävi täällä, kun olin noin yhdeksänvuotias, ja toi minulle hienon Rio-kuvakirjan. Muistan monet kuvat yhä hyvin elävästi. Nyt tuntuu hullulta, etten ole aiemmin toteuttanut haavettani. Olisihan siihen ollut mahdollisuus, ainakin jos olisi vähän pinnistellyt.

Mutta nytkin on hyvä hetki toteuttaa unelmia. Moni New Yorkin-kävijä on kertonut, kuinka hämmentävää on nähdä livenä ne kaikki elokuvista ja tv-sarjoista tutut paikat. Kuinka hämmentävää olikaan tänään maata Copacabanan rannalla ja nousta sokeritoppavuorelle! Ihan mieletöntä, epätodellista, unenomaista.

Ostin hienon valkoisen juhlamekon. Uutena vuotena Riossa noin kaksi miljoonaa ihmistä kerääntyy Copacabanalle juhlimaan, kaikki valkoisiin pukeutuneina. I´ll be there.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s