Vettä, rantaa

Barcelonan rannat eivät ole kovin kummoiset. Vesi on likaista, pohjassa on isoja kiviä, jotka sattuvat ikävästi jalkapohjiin, ja ennen kaikkea: rannalla ei saa maata hetkeäkään rauhassa. Niin paljon siellä pyörii hierojia, tatuoijia, mekonmyyjiä, limsakauppiaita. Lehdessä luki tänään, että näiden yrittäjien määrä Barcelonetan rannalla on rajussa kasvussa, kun tämä kapitalismi on kriisissä. Ajan merkkejä tämäkin.

Sitten kokeilin Badalonaa, pikkukylää vartin junamatkan päässä. Mucho mejor. Ei turisteja, ei yrittäjiä. Puhdas vesi, sileä hiekka. Paljon teinejä, joilla on tällä viikolla alkanut kesäloma. Kesän uikkaritrendi pojilla: polviin asti ulottuvat bermudasortsit puolitangossa, alla alushousut leveällä vyötärönauhalla, esim. Calvin Klein.

Pakko oli kokeilla myös Sitgesiä, 45 minuuttia Barcelonasta, koska siellä on opaskirjan mukaan ”EU:n palkituimmat rannat”. Se lukeekin varmaan jokaikisessä matkaoppaassa, sillä ranta oli sunnuntaina niin täynnä jengiä, että ei kirjaimellisesti mahtunut sekaan. Käveltiin ainakin kilometrin verran etsien paikkaa, johon mahtuisi asettamaan kolme rantapyyhettä vierekkäin. En suosittele.

Ja kaiholla muistelen Copacabanaa. Oli kyllä ehdottomasti yksi maailman mielenkiintoisimmista paikoista.

Täällä ei varmaan enää tarvitse kokeilla mitään, on sen verran punaiset olkapäät nyt.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s