Erään suhteen loppu

Minun ja Oivariinin (ent. Voimariini) pitkä yhteinen taival on nyt päättynyt. Tämä on traagista. Niin paljon on koettu yhdessä.

Ensimmäisen kerran kiihkeä suhteeni tuli julkisuuteen vuonna 2000 abikronikassa. Löysin sen hyllystäni joku aika sitten, selailin ja lehahdin punaiseksi. Minua koskeva tekstinpätkä alkaa näin:

Kauniaisista Ranskan kautta laatukouluumme tullut Joanna ei osaa päättää kumpi olikaan parempi, entinen koulu Ranskassa vai entinen koulu Kauniaisissa. Oma laitoksemme tipahtaa auttamatta kilpailusta: ruokalassa ei edes ole voimariinia vaan jotain margariinia.

(Luin koko kronikan läpi ja lehahtelin vähän väliä punaiseksi myös myötähäpeästä. Suuri osa abikronikkamme ”vitseistä” oli niin rasistisia, että nyt luettuina ne tuntuvat suunnilleen yhtä barbaarisilta kuin kolonialismin ajan saippuamainokset.)

Nostin aivan oma-aloitteisesti asian uudelleen esiin joskus vuonna 2001 Nyt-liitteessä, johon kirjoitin vanhempien luota omaan kotiin muuttamisen ihanuudesta, omaan tuoreeseen kokemukseeni perustuen. Voi miten ”harmi”, ettei sitä juttua löydy hyllystäni. Muistan kuitenkin sen huipentuneen julistukseen, että ”omaan kotiini aion ostaa vain Voimariinia!”

(Valio hoi, joo, mulle saa lähettää tuotenäytteitä!)

Ja vain sitä olen ostanut. Joskus joku satunnainen vierailija on jättänyt jääkaappiini kevytlevitteitä, ne olen heittänyt kuukausia myöhemmin homehtuneina roskiin.

Jatkan punastuttavia paljastuksia: Kun Voimariini muuttui Oivariiniksi, säästin viimeisen Voimariini-rasiani kannen ja vaihdoin sen aina uuteen ostamaani Oivariini-rasiaan. Pitkään.

Arvatkaa mitä Ruotsissa kaipasin.

Mutta nyt se on loppu. Kuukausi sitten mittautin kolesterolini ja se oli liian korkea, niin kuin 80 prosentilla suomalaisista. Sitten olin eräistä muista syistä jonkin aikaa erikoisruokavaliolla, johon kuului muun muassa oivariinittomuus ja muukin kovien rasvojen välttäminen. Nyt kävin uudelleen mittaamassa veriarvoni, ja mitä ihmettä: kokonaiskolesteroli laski yhdessä ainoassa kuukaudessa 6.0:sta 4.8:een, eli alle vitosen hyväksyttävyysrajan!

Ja tämähän oli lähes laboratorio-olosuhteissa suoritettu koe, eli suunnilleen kaikki muut mahdolliset vaikuttavat tekijät on suljettu pois (no oli se ruokavalio muutenkin poikkeava, mutta kovat rasvat ja kolesteroli kuuluvat niistä asioista eniten yhteen, believe me). En voi olla kohtaamatta tosiasioita. Vika on Voimariinin. Ja juuston. Juuri ne pettävät, joita eniten rakastan.

2 kommenttia artikkeliin ”Erään suhteen loppu

  1. Mä en aio mennä kolestrolimittaukseen, en ikinä. Sen sijaan aion kuolla onnellisena ja pitää edes yhden suhteen loppuun asti.
    Toi voimariinin kansijuttu oli kerrassaan ihana, ja samoja ajatuksia on itsellänikin ollut aikoinaan ekaan omaan kotiin muuttaessani.
    Tämä tarina sen sijaan sijoittuu Oivariinin alkuvaiheisiin. Eräs ystäväni oli ollut pitkään ulkomailla ja tuli käymään Suomessa. Hän ei tietenkään tiennyt voimariinista tulleen oivariini. Lähikaupassa hän ei heti löytänyt levitteitä ja kysyi myyjältä, mistä voimariini löytyy. Myyjä lähti noutamaan pakettia takahuoneesta, henkilökunta oli jemmannut sinne viimeisen ison erän voimariinia niitä mummoja varten, jotka eivät suostuneet siirtymään oivariiniin. Minusta on hauskaa, että mummojen ostovoima pistää edes lähikaupan polvilleen.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s