Ahdisteluanalyysi

Kävelin tässä yhtenä päivänä lounasaikaan Kluuvikatua, kun joku mies pysäytti ja pyysi englanniksi, että näyttäisin hänelle kartalta, millä kadulla olimme. Näytin. Sitten hän osoitteli Espalle ja kysyi, että mikä plaza tuolla on. Koitin pitkään selittää, että ei se ole plaza, se on katu, mutta hän ei tainnut ymmärtää.

Mihin olet matkalla, koitin kysyä. Hän ymmärsi väärin ja kertoi olevansa Italiasta. Hän oli arviolta 50–55-vuotias. Sitten selvisi, että ei hän ollut matkalla minnekään, just looking around. Sain näyttää kartalta vielä, mistä Tallinnan-laivat lähtevät. Have a nice time in Helsinki, toivotin ja jatkoin matkaa.

Mutta mies lähti perään. Do you work here? How old are you? Are you married?

Hänen englannin ymmärryksensä ei ollut kovin hyvää, olin jo havainnut, ja minä en osaa olla kauhean epäkohtelias. Niinpä mietin pitkään, miten ilmaisisin nätisti, että helvettiäkö se sulle kuuluu. Tyydyin katsomaan pitkään ja kysyvästi. Tulkintani mukaan hän jollain tasolla ymmärsi ainakin osan viestistäni, mutta hetken epäröinnin jälkeen jatkoi taas. Olen kuulemma todella beautiful.

Tein virheen. Turhamaisuuksissani en voinut olla paljastamatta, että osaan italiaa. (Tai no mitä mä nyt sitä enää osaan, suusta tulee vain espanjan sanoja.) Olen tehnyt tämän monasti, enkä kai koskaan opi. Olen liian ylpeä kielitaidostani, ja kai siinä on vähän sitäkin, että en halua olla mikään nätti tyttö vaan mieluummin fiksu tyttö.

Mutta sitä päätelmää mies ei tehnyt. Sen sijaan hän alkoi inttää, että miksi osaan sitä, ja kun vastasin lukeneeni sitä koulussa, hän julisti englanniksi, että ”you are red!” En ensin tajunnut yhtään. ”Your face is red because you have an Italian boyfriend!”

Nauroin makeasti. Et voisi enää väärempään osua ja en voisi enää vähempää punastua, sanoin. Kyselytunti jatkui. Olenko käynyt Italiassa? Mitä tykkään italialaisista miehistä? (Oletko ihan varma että haluat kuulla?) Olenko naimisissa? Kuinka vanha olen? Lähdenkö syömään? Miksi en? Voisin tulla Italiaan hänen vieraakseen! Miksi en halua? Miksi?!

Nyt rupesi palamaan pinna ihan tosissaan. Oltiin jo Espalla, ja minulla oli kiire tapaamiseen, ja tämä tyyppi meinasi seurata minua perille asti. Ja minä olinkin yhtäkkiä velvollinen perustelemaan hänelle, miksi en suostu syömään hänen kanssaan. Mikä vitun sosiaalinen järjestys tämä on? En ole ikinä ymmärtänyt, voisiko joku selittää!

Eikö ole ihan itsestään selvää, että vaikka olisin kuinka bella bella, niin se ei tarkoita, että lähtisin kenen tahansa kadulla vastaan tulevan miehen mukaan syömään tai Italiaan? Ja aivan erityisesti, jos kysyjä on isäni ikäinen ja ruma – sori nyt vaan tämä ulkonäön perusteella arvioiminen, mutta kaipa se toimii kahteen suuntaan. Siis kyllähän naisellakin pitäisi joku peruste tai houkutin olla suostumiseen? Vai ovatko nämä kysyjät ihan vilpittömästi omasta mielestään todellisia taivaan lahjoja kenelle tahansa?

Traagista tässä kuitenkin on se, että kun tosi kireänä huusin miehelle, että enjoy Helsinki, good bye, hän jatkoi turistikäyskentelyään Espalla luultavasti kuvitellen, että oli ladellut kasan charmantteja kohteliaisuuksia vähän aralle ja eksoottisen sulkeutuneelle (varmaan vähän alkukantaiselle) paikalliselle naiselle. Mutta nainenpa tunsikin tulleensa kohdelluksi todella epäkunnioittavasti ja seksistisesti.

Ja vielä traagisempaa: Pahoitin kyllä mieleni, mutta en syyttänyt siitä sitä miestä. Kun tiedän, että urpo mieshän tulee kulttuurista, jossa pojat kasvatetaan ”latelemaan charmantteja kohteliaisuuksia” ja tytöt ottamaan niitä hymyillen vastaan. Niin että ei kai se kulttuurin paskuus taaskaan ole yksilön vika. Mutta perkele, pitääkö minun sitten aina yksilönä kärsiä systeemien vioista?

Yksi kommentti artikkeliin ”Ahdisteluanalyysi

  1. Asiaa!

    Toi bella-bella – oletko naimisissa – mennään lounaalle – läpänderi on oikeesti melkein ärsyttävämpää kun rakennusmiesten viheltely ja pssst-pssst -kuiskuttelut. Mä jostain syystä aina sillon mietin, että oonko jotenkin tässä jutellessani kuitenkin vaikuttanut siltä, että kaipaan rumaa isäni ikästä kavaljeeria, vai miksi tämä ei tajua että EI.

    Tutun ex-poikaystävä on muuten Guatemalasta, ihan ”hyvästä perheestä”, ja käyny kouluja ulkomailla jne. Tuttu kertoi järkyttyneenä kuulleensa, että pojan isä oli vieny sen 13-vuotiaasta asti miesten kesken kadulle opettelemaan, miten vihelletään naisten perään. ”Ei nainen tarkoita ei, vaikka sanoo niin”.

    Mä täällä duuniin kävellessä harjotellu sellasen ylimielisen kovanaama-ilmeen ja pidän myös iPodin luurit korvilla niin etten kyllä kuule vaikka huudettaskin.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s