Mukava, monipuolinen viikonloppu. Kulttuuria, urheilua, baaria, nukkumista, terapeuttista siivoamista ja vähän perhe-elämääkin.
Hämmentävin tapahtuma perjantai-iltana yhdentoista aikaan. Nyt alan käyttää verbejä.
Oltiin menossa rakkaimpien ystävieni kanssa PMMP:n keikalle Tavastialle. Lähdettiin etkoilta Haagasta bussi numero 40:llä keskustaan. Yhdellä meistä on ongelma: aina juotuaan alkoholia hän voi pahoin autoissa ja busseissa. Ei auta vaikka olisi juonut vain vähän, kuten perjantaina, ja vaikka tie olisi yhtä suora kuin Mannerheimintie nyt on. Jo ennen Tullinpuomia hän siis siirtyi etummaiseen penkkiin tuijottamaan eteensä. Me muut jatkoimme hiprakkaista hölötystämme takaosassa ja naureskelimme ystävämme kiusalliselle pulmalle.
Bussi oli jo kääntynyt Finlandia-talon ja musiikkityömaan välistä kohti Elielinaukiota, jäljellä oli siis vain parisataa metriä, kun edestä kuului lotiseva ääni. NO NYT SE YRJÖS, EI VOI OLLA TOTTA! Ja kyllä vain, ystävämme ei ollut sittenkään kestänyt ihan loppuun asti vaan oli levittänyt lounaaksi nauttimansa sienikastikkeet siihen bussin sisäänkäynnin peitoksi.
Bussi ajoi Elielinaukiolle ja avasi takaovet, ja matkustajat pahoinvoivaa neitiä lukuunottamatta poistuivat. Me jäimme bussin vierelle odottelemaan, että ystävämme selvittelee asian kuskin kanssa. Mitä sisällä bussissa tapahtui?
Ystävämme pyysi heti anteeksi, sanoi että kauhean noloa ja mitä voin tehdä. Bussikuski sanoi käsi suun ja nenän edessä että siivoa, eihän hän voi ottaa matkustajia tähän bussiin. Ystävämme sanoi että joo, siivoaisin, mutta millä. Kuski: ”No onhan sulla toi rotsi.”
Kuski ei suostunut avaamaan ovia, mikä oli käytännössä ehkä ihan hyvä juttu, sillä loppuporukallamme oli tapahtuneesta vähän turhan kiihtyneitä mielipiteitä, mutta noin periaatteessa hän piti ystäväämme vangittuna bussissa noin varttitunnin. Tässä vaiheessa ystävä soitti hätäkeskukseen, pyysi yhdistämään poliisille ja kysyi, että mitähän tässä tilanteessa pitäisi tehdä. Poliisi sanoi että pitää sopia kuskin kanssa. Kuskikin soitteli johonkin infolinjalle, mutta ei vissiin saanut vastausta. Siinä sitten ihmeteltiin. Lopulta kuski antoi yhden nenäliinan, että siivoa tuolla. Ystävämme alkoi siivota melko huomattavan suurta oksennusta lattialta nenäliinalla. Tässä vaiheessa ovet oli pakko avata, koska mihinkäs muuallekaan sitä kamaa siitä työntäisi kuin ulos. Kun nenäliina oli loppuunkulutettu, tämä täysin asiallisesti käyttäytynyt pahoinvoiva kahden lapsen äiti siivosi loput oksennukset paljaalla kädellä bussin lattialta.
Semmoinen vieno toive HKL:lle, että jos jotakin perussiivousvälineitä pitäisitte busseissa. Kun tämä nyt tuskin oli ihan ainutkertainen tapaturma kuitenkaan. Ja hirveästi anteeksi, että aiheutimme vaivaa.