Viestintää meidän talossamme

Alkaa kyllästyttää ne kirjoituskoneella kirjoitetut postit-laput. Tosin nyt niitä ei ole tullut minun postiluukustani.

Sen sijaan noin viikko sitten alaovelle ilmestyi lappu:

OLKAA HYVÄT JA PYYHKIKÄÄ JALKANNE

Samana iltana leskimiehen omassa ovessa oli lisää viestiä:

POSTIMIES

ÄLÄ REVI LEHTIÄNI

Se alaoven lappu on vastoin todennäköisyyttä pysynyt ovessa, tuulesta ja tuiskusta huolimatta. Tänään siihen viereen oli ilmestynyt vielä toinenkin keltainen viesti:

POSTIPOIKA, PYYHI SINÄKIN JALKASI

Sääliksi käy postinjakajaparkaa.

Naapurinmiehen paluu

Avasin kotini oven ja näin lattialla valkoisen lapun. Tiesin heti, keneltä se on. Ja kyllä, kirjoituskone on yhä käytössä.

”Joanna

Tervetuloa takaisin.

Naapuri”

Nyt olen niin takaisin kuin takaisin voi olla.

Luksus

Jossain naistenlehdessä oli jokin aika sitten juttu siitä, mikä on nykyisin luksusta. Minusta kesä omassa kodissani on suurinta luksusta, mitä voi olla.

Eilen kävimme kaverin kanssa treenaamassa Lauttasaaren urheilukentällä (ihana tiilimurska, joka värjää sukat ja lenkkarit punaiseksi!). Rääkkäsimme jalat huolella aivan makaroniksi ja juorusimme siinä sivussa. Oli ihanaa. Sitten kävelimme kotiin, vaihdoin bikinit päälle ja menin uimaan. Vesi oli paljon lämpimämpää kuin sunnuntaina, jolloin uskaltauduin uimaan ensimmäistä kertaa. Eilen ei tuullut, ja aurinko oli saanut lämmittää matalaa rantaa ja seisovaa vettä koko päivän.

Vaan niin mahtavaa. Ei voi olla parempaa. (Paitsi tietty jos olisi kesäloma.)

Sitten vähän kauhistelua siitä, mihin journalismi on menossa, ai ai. Viime viikolla Ilta-Sanomat ennakoi NBA-korisliigan varaustilaisuutta ja Petteri Koposen mahiksia:

”IS googletti tuoreimpia draft-ennustuksia. Viimeisen viikon ajalta löytyi kahdeksan päivitettyä 30 parhaan listaa, ja Koposen nimi loisti poissaolollaan vain kahdessa.”

IS googletti. No sitähän se on, googlettamista. Mutta tarviiko sitä noin suoraan sanoa.

Lokit

Lokit ovat palanneet Lauttasaareen. Missähän ne muuten ovat talvella?

Kun muutin tänne, suurin pelkoni oli, että lokit kirkuisivat aamuisin niin kovaa, ettei täällä voisi nukkua. Nuo viisaat eläimet eivät kuitenkaan asu rannalla vaan saaren keskiosien puistoissa. Rannat ovat ilmeisesti kanadanhanhien aluetta.

Puistoissa lokit kirkuvat kuin henkensä hädässä keskellä yötäkin, kun kävelen kohti kotia. Suljen iPodin ja kuuntelen lokkeja. Kirkunasta tulee kotoisa olo. Olisi niin kiva ymmärtää, mitä ne niin kiihkeästi sanovat. Mutta ei käy kateeksi lähitalojen asukkaita.

MInun asumiseeni linnut eivät ole puuttuneet muuten kuin paskomalla talven aikana hirveät läjät kahteen ikkunaan. Tänään ohjelmassa ikkunanpesua.

Hurmaavaa

Mahtavia lahjoja jälleen toimittajalle. Sain postissa tekoripset.

Kahviautomaatti tuli takaisin. Melkein aina, kun menen hakemaan kahvia, automaatin digitaalisessa näytössä on jokin virheilmoitus. Automaatti muistuttaa suuresti printteriämme.

Naapurin leskimies oli pudottanut postiluukustani puolikkaan kopiopaperin, johon oli kirjoitettu kirjoituskoneella pari riviä tekstiä. Ensin kylmäsi, mutta turhaan. Lapussa luki:

Joanna

Onnea hopeamitalin johdosta.

Erkki (naapuri)

Leskimies on vienyt sydämeni. Vei jo syksyllä kirjoittamalla kirjoituskoneella keltaiselle postit-lapulle pahoittelunsa, kun oli epähuomiossa avannut hänelle toimitetun mutta minulle osoitetun laskukuoren.

Kerrankin en ahdistu tästä vuoden ahdistavimmasta juhlapyhästä. Ei haittaa vaikka maailma menee neljäksi päiväksi kiinni, minäkin menen.

Lauttasaaren paikallislehdet puntarissa eli valinkauhassa

Kotiini kannetaan kaksi paikallista ilmaisjakelua, Lauttasaari (vuodesta 1967) ja Lauttasaaren Sanomat (2003). Tehdäänpä pieni sisältöanalyysi.

Sivumäärä

Lauttasaari: 12 sivua, joista ilmoituksia noin 5 ja 1/2

Lauttasaaren Sanomat: 8 sivua, joista ilmoituksia noin 5 ja 1/2

Pääkirjoitus

L:Kaikki ei ollut paremmin ennen! Päätoimittajan mukaan kemisti ja politiikko Ossian Aschanin 1.1. 1900 kirjoittama kirje paljastaa, että sata vuotta sitten asiat olivat paljon huonommin kuin nykyisin. Se ei oikein selviä, miksi asia on ajankohtainen lehden 4.1. 2007 ilmestyneessä numerossa.

LS: Ainako vain paremmin? Päätoimittaja ehdottaa, että mitä jos suureellisten uudenvuodenlupausten sijasta olisimmekin tyytyväisiä siihen, miten asiat ovat nyt, ja ”vastaanottaisimme kiitollisina onnen hiukkaset”.

Ajankohtaista

L: Viikkiin avattiin kaksi ja puoli kuukautta sitten uusi löytöeläintalo.

LS: ”Helpotusta pienille maitoallergikoille Uusi ravitsemuksellisesti toimiva puuro vaikeimmin ruoka-aineallergisille”, lähde: Suomen Nestlén tiedotus.

Lauttasaaressa tapahtuu

L: Joulun alla paikallisen ala-asteen oppilaat jakoivat energiansäästöohjeita S-marketissa. Kirjastossa avataan taidenäyttely nimeltä Lennä lennä.

LS: Lauttasaaren perhepäivähoito vietti joulujuhlaa joulunalusviikolla niin, että vanhemmat hoisivat tarjoilun ja hoitajat ohjelman.

Muuta

L: Kuvallaan esiintyvän Seppo Väisäsen, kuka lieneekään, kolumni Saddamin hirttämisestä. Kirjoitus Terveisiä Tallinnasta paljastuu arvioksi Tallinnan oopperasta. Ruotsinkielinen haastattelu lauttasaarelaisesta Björn Sundellista, joka on kirjoittanut romaanin.

LS: Palstalla nimeltä Kotia katsomassa Lauttasaaressa vaihtuva kiinteistövälittäjä saa puoli sivua mainostilaa jollekin Lauttasaaressa myynnissä olevalle asunnolle.

Yleisönosasto

L: Lukijan äänessä on vain yksi kirjoitus, Roskisongelmaan puututtava, kirjoittaa nimimerkki ”Aktiivi liikkuja”. Lisäksi lehdessä julkaistaan sivullinen parhaita paloja Saarifoorumilta, Lauttasaari-Seuran nettikeskustelupalstalta. Tällä kertaa siellä keskustellaan liikennepuiston uudelleenrakentamisesta. Puistoon on tulossa skeittiramppi. Tämä kuohuttaa Carlia, joka juuri tällaisten vastuuttomuuksien takia on itse muuttanut jo kauan sitten ”rahvaan kansoittamasta” Lauttasaaresta Kaskisaareen. Näin hän kertoo:

”Kuten on jo useasti todettu, ei tulotasoltaan laajasti vaihtelevia yhteiskuntaluokkien edustajia ole järkevää asuttaa samalle alueelle. Olen maininnut tästä epäkohdasta useasti kaupungin hallituksen suuntaan, mutta siellä tuntuu edelleen olevan vallalla 1970-luvulta peräisin oleva näkemys sosiaalisen koheesion parantumisesta yhteiskuntaluokkia sekoittamalla. Vaikka tämä käsitys on todettu perusteettomaksi useissa tutkimuksissa, suunnitellaan kaupunkirakennetta edelleen sen mukaan. Ns, paremman väen asuinalueilla edellä kuvatun kaltaisia haittoja (skeittarien notkuminen, meteli) ei puolestaan ole havaittavissa.”

LS: Nimimerkki ”Saarella asuva pelkuri” on huolissaan, kun tiheään vaihtuvat vuokra-asukkaat – siis nimenomaan vuokra-asukkaat – eivät pidä huolta talojen avaimista.

”Kerran yksi opiskelija sanoi pihalla, että hän ei löytänyt ulko-oven avaimia, kun hän muutti pois. Ei hän varmaan ole ainoa ihminen, jolle jää tuntemattomiin paikkoihin tai ystäville ja sukulaisille kodin avaimia, ehkä ulko-ovien ja vinttienkin avaimia. Kuka valvoo niitä avaimia, jotka jäävät kadoksiin?”

La mer je t'aime

Vielä halpaa uimahalliakin parempi vesiharrastuspaikka on tietenkin meri. Plussat: ilmaista, maisemat, fiilis. Miinukset: vähän viileää vettä tähän aikaan vuodesta.

Syyskuinen Itämeri on parhaimmillaan juuri tällaisena päivänä: Aurinkoista, tuulista, positiivisella tavalla syksyistä. Pieni kohmelo, väsy ja voipumus, mutta levollinen ja hyvä mieli.

Erityisen hauskaa on riisua uimapukusilleen rannassa, jossa muilla on goretexit ja kaulahuivit. Ja sitten hyisen pikku pulahduksen jälkeen jäädä paistattelemaan päivää kalliolle bikineissä, sillä kylmä ei enää minuun pysty.

Oikea writer's block

Äh. En tiedä mitä tekisin blogilleni. Ei kielen vaihtaminen ole sittenkään hyvä ratkaisu.

Luin suloisesta paikallislehdestäni Lauttasaaresta syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna vietettävistä Lauttasaari-päivistä. Jee, lisää paikalliskokemuksia. Lauantaina avataan Laru 06 -ympäristötaidenäyttely ja sunnuntaina on avoimet ovet parissakin saaren huvilassa. Asuntomessuista en innostu, mutta huviloihin kurkkiminen herättää uteliaisuuteni.

Lauantaina olisi myös Lauttasaari-juoksu, lähtö tuosta ikkunani alta. Kaksi kuukautta sitten ajattelin ilmoittautua ennakkoon, kun siten säästäisi kaksi euroa ja tulisi varmasti mentyä. Ajattelin, että syyskuun alussa juostava kymppi olisi sopiva tapa juhlistaa leikatun polveni parantumista ja uuden urheilullisen elämän aloittamista.

Hyvä etten ilmoittautunut. Polvi ei parantunut vaan tähystetään tiistaina uudelleen.

Mutta ei masennuta. Tilataan Aktian Lauttasaaren konttorista Lauttasaari-seuran oma Visa-kortti. Se kai avaa tulevaisuuden.