Sanakirja osa 7: För hela slanten

Heihei. Tänne Tukholmaan kuuluu käsipalloa koko rahalla, handboll för hela slanten. Lauantaina oli peli, josta lähdin suoraan laivalla Turkuun, jossa oli eilen maajoukkueleiri. Illalla takaisin laivaan, ja aamulla puoli seitsemältä kotiin. Tänään illalla treenit. Huomenna Göteborgiin, kauden viimeinen pitkän matkan vieraspeli. Sitten keskiviikkona ja torstaina treenit, perjantaina Suomeen, lauantaina maajoukkuetreenit ja sunnuntaina kaksi harjoitusottelua. Siinä sitten pari viikkoa treenejä ja muutama viimeinen sarjapeli. Maaliskuun vikalla viikolla käsipallourani todennäköinen loppuhuipennus (en ole ihan varma lopusta enkä varsinkaan huipennuksesta): maajoukkueen kanssa Kyprokselle turnaukseen, jihuu! Siellä on vastassa niin huonoja maita, että varmaan jopa jotain voitetaan. Aina plussaa urheilussa.

Tunnelmani ovat vaihdelleet ääripäästä toiseen. Eipä tietysti tämäkään kausi ole ollut pelkkää riemua, niin kuin ei mikään ikinä. Meinasin ensin kirjoittaa, ettei tämäkään kausi mikään unelmien täyttymys ole ollut, mutta se olisi ollut väärin, koska unelmien täyttymys tämä kyllä kirjaimellisesti on. Unelmoin tästä, ja se toteutui. Eri juttu sitten, miten hyvin unelmat ja todellisuus vastaavat toisiaan.

Valmennuksesta on, uskokaa tai älkää, löytynyt joitakin puutteita sitten alkuhehkutukseni. (Siis ei voi olla totta, eikö tämäkään valmentaja ollut itse jumala? Miten mulle aina käy näin, häh? Pitäisikö mun muka pudottaa vaatimustasoa?) Välillä meinasin ihan ruveta asiaa suremaan, mutta viime viikolla ryhdistäydyin. Nipistin ja tukistin itseäni ja pakottauduin näkemään vähän suurempia mittakaavoja. Muistin taas, että olen täällä ja pelaan tässä joukkueessa, koska unelmoin siitä kauan ja tein älyttömästi töitä sen eteen. Ei tämä ole mitään pakkopullaa, jossa lasketaan aamuja/pelejä. Minun on tarkoitus nauttia tästä. Tartteeko sitten pilata koko homma etsimällä yhtä hernettä patjan alta?

Tuo viikonloppuinen käynti Turun Samppalinnassa treenaamassa avasi myös hieman silmiä. Täällä ON mahtavaa, upeaa, ihanaa, vaikka löytyisi kaksikin hernettä. Nauti, nauti kun vielä voit!

Sillä pian tämä loppuu. Nyt ei nautintoani pilaa enää mikään muu kuin tietoisuus siitä. Ja törkeen kipeä pohje.

5 kommenttia artikkeliin ”Sanakirja osa 7: För hela slanten

  1. Olis hieno kuulla mitä puutteita sun mielestä siinä valmennuksessa on. Vaikka olenkin juuri lopettanut valmentamisen (ja pelaamisen), mua vieläkin kiehtoo se, mitä kaikkea valmentajan pitäis osata olla.

    Sitten toinen asia. Muistan taannoisen ristisidekirjoituksesi. Multa on korjattu kahdesti sama ristiside ja mulle tuo Samppalinnan lattia (oon pelannu siellä pari kertaa salibandyä) oli ihan järkyttävä ku tuntu, että jalat tarrautu siihen kiinni. Joudutteko te pelaan usein tuommosilla?

    Kati Pasanenhan on tutkinu, että naisten salibandyssä muovilla tulee jotain monta kertaa enemmän vakavia vammoja kuin parketilla. Että pitäis ehkä miettiä eri kenkiä muoville. Millä alustoilla Ruotsissa pelataan? Onko lajissanne paljon eturistisidevammoja? Tai eri kenkiä?

    Kyselyikä. Sori, mutta vammat kiinnostaa yhtä paljon ku valmentaminen enkä mää tiedä ketään muuta käspalloilijaa… :D

    Tykkää

  2. Lopettanut valmentamisenkin? Eikö se pitäisi aloittaa siinä vaiheessa kun lopettaa pelaamisen?

    En kauheasti viitsisi puhua paskaa valmentajistani netissä, se ei kai ole ihan korrektia. Varsinkin kun nyt olen kuitenkin sitä mieltä, että valmennus monilta osin on erittäin hyvää.

    Mutta noin yleisesti, olen jaotellut valmentajani kahteen pääkategoriaan: osa niistä on ollut psyykkisiltä valmennustaidoiltaan puutteellisia ja osa pelinäkemykseltään. Molemmat alueet hallitsevia ei ole tullut vastaan. Kokemukseni mukaan psyykkisesti puutteelliset ovat parempia, koska sitten kun ne puutteet on oppinut, ne voi hyväksyä ja ottaa huomioon. Pelinäkemysvammaisiin ei voi luottaa eikä niitä voi kunnioittaa, niillä ei ole mitään annettavaa. Se on turhauttavaa. Ja silloin ei auta, vaikka ne olisivat kivoja ja fiksuja ja huomaavaisia. Kunnioitettavuus, kunnioituksen herättäminen, joku semmoinen, on musta valmentajan tärkein ominaisuus.

    Lattia-asiaa: Mulla ei ole Samppalinnan lattiasta pahaa sanaa, pitävät alustat ovat käsipalloilijoiden mieleen – okei, no rajansa siinäkin toki, joskus tuntuu kyllä, että lattia on epätavallisen pitävä ja silloin iskee polvipaniikki. Mutta periaatteessa liukkaus on pahasta, pito hyvästä, varmaan tärkeämpi tekijä käsipallossa kuin salibandyssa. Täällä kuten Suomessakin pelataan enimmäkseen muovilla, ja olettaisin että jengi tykkää muovista enemmän.

    Ja kyllä vain, käsipallossa on aivan helkkaristi ristisidevammoja, muistaakseni eniten tms. Kukaan ei ole väittänyt, että tämä olisi terveydelle hyväksi ;)

    Tykkää

  3. Yleisesti riittää. Muu on epäkorrektia ja tylsääkin. Kiitos, mää oon samaa mieltä. Mistähän tuo kunnioitus rakentuu? Mulle ainaki isosti siitä pelin ymmärtämisestä, ja ehkä tunteesta, että saa ittestä enemmän irti tuon jonkun takia. Siis reilu pitää olla. Mulla pitää olla olo, että asiat tapahtuu jonkin mun ymmärtämän logiikan mukaan.

    Vaikeaa, vaikeaa. Ja joo, valmentaminen pitäis alottaa sillon. Olen kuluttanut itteni loppuun häröilemällä joka paikassa:)

    Mikään kilpaurheilu ei taida olla terveydelle hyväksi muuten.

    Tykkää

  4. Pakko osallistua keskusteluun sen verran Samppalinnan lattian vakiokäyttäjänä, että se on tosiaan ”tahmea” ja ainakin meidän seuran sisällä on puhuttu että aiheuttaa tavallista enemmän polvivammoja. Tottakai se on plussaa, ettei luista enkä nyt osaa sen kummemmin kommentoida onko syy vammoihin lattiassa, mutta joku viisas on sellaiseen tulokseen Turussa ainakin tullut. Ja on kyllä aika monella turkulaisela palloilijalla on erilaisia polvivikoja ollut. Mutta niin tietysti muillakin lajin harrastajilla…

    Tykkää

  5. Kiitos Aat keskustelusta!

    Kunnioitus, håller med dig Anderson. Kyllä se on käsitystä pelistä, jollakin tavalla uskottavaa taktista osaamista. Ja osaaminen tai ei-osaaminenhan on aina subjektiivinen näkemys, mutta mä olen yrittänyt olla suvaitsevainen. Esimerkiksi tämänhetkisen valmentajan kanssa meillä on jonkun verran erilainen pelifilosofia, mutta se sen ei kuitenkaan ole täysin järjetön ja epälooginen ja paska, joten kestän sen ja kunnioitus säilyy.

    Siinä vaiheessa ollaan tosi heikoilla jäillä, kun tuntuu että on parempi ratkaista itse ongelmansa kuin kysyä valmentajalta. Siitä yleensä myös seuraa se tunne, että peli kulkisi paremmin ilman mitään valmentajaa. Ja siitä seuraisi potkut, jos minä saisin päättää.

    Mä en yleensä näistä lätkämiljonäärien latteuksista niin välitä, mutta eilisessä DN:ssä Peter Forsbergiltä kysyttiin juurikin, että millainen on hyvä valmentaja. Oli Foppa aika samoilla linjoilla meiän kans:

    ”En bra tränare är en sån som kan hockey och tänker hockey rätt, sen är det viktigt med karisma och att han kan surra och säga rätt saker hela tiden. Ha känsla för vad grabbarna vill och vad alla behöver.”

    Annu, kappas, en ole huomannu Samppalinnan erityistahmeutta. Täytyykin sunnuntaina vähän tunnustella. Olin kuitenkin tänään juuri treenaamassa kaikkien aikojen hirveimmällä liukkaalla parketilla in Farsta, ja siitä liukastelusta meni pohje niin paskaks että piti lopettaa kesken. Joten pitoa, pitoa, kiitos, tänne.

    Käsittääkseni niitä polvi- ja nilkkavammoja tulee herkästi myös klibbasta (joka lienee Oulun korkeudella tuntematon aine?) ja muusta epäsäännöllisestä lattiatahmasta. Eli kun on suht liukas alusta, jossa yhtäkkiä yllättäen jalka tarttuukin kiinni johonkin liimamöykkyyn, niin se on menoa. Tämähän oli argumentti Myyrmäessä, kun koripalloilijat saivat kiellettyä klibbankäytön urheilutalossa. Oli siinä varmaan vähän perää, vaikka musta aika lailla ylireagointia olikin.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s