Climate Challenge

Päivän sää oli Suomen syksyä par excellence. Satoi täysin lohduttomasti ja oli säkkipimeää, aamusta iltaan. Katukaivot eivät ilmeisesti vetäneet mitään, koska esimerkiksi juuri kivetyn Tennispalatsin aukion poikki ei löytynyt lätäkötöntä reittiä. Tuulikin yltyi iltaa kohden.

Tulin ajatelleeksi, että tämähän on oikeastaan aika eksoottista. Näin hirveää syyskeliä saa kyllä maapallolta hakea. Ja ääripääthän ovat aina kiinnostavia. Kyllä tätäkin kelpaisi turisteille näyttää. Finnish speciality.

Kun en tänään ollut mitenkään erityisen kaamosmasentunut, se ääripää oli aika hauskakin. Tein syvällisiä taktiikoita, kuinka ylittää Mannerheimintien liikennevalot astumatta virtoihin. Taistelin kaikin voimin, jotta sateenvarjoni (josta ei oikeastaan ollut mitään hyötyä) ei kääntyisi väärinpäin tuulessa – siinä on kysymys oikeasta kulmasta ja kierteestä. Pysähdyin metsäpolulla tekemään tilannearviota: olin lehtien alle naamioituneen vesiesteen ympäröimä, ulospääsytietä ei ollut.

Ja ei kun paranee. Kohta sataa räntää! Miten saa ripsivärit pysymään siistinä, kun taivaalta tulee koiria? Ja liukasta: kuinka ehtiä bussiin kaatumatta? Edessä umpihanki: kantaako se tai löytyykö sieltä jonkun saappaan jäljet joissa loikkia?

Paljon haasteita!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s