Tunnelmia

Ristiriitaista. Tänään on ihanan kaunis, melkein kesäinen päivä, ja minä olen lähdössä tunturiin. Vielä hölmömpää, että en edes ole menossa laskemaan, ei ole rahaa eikä lämmintä vaatetta. Lisäksi ensi viikolla on kauhea määrä erilaisia deadlineja ja työjuttuja, ja näin ollen olen menossa tunturimökkiin kirjoittamaan gradua. Olisi ehkä kannattanut jättää koko reissu väliin, mutta haluan viettää kaiken mahdollisen jäljellä olevan ajan ihanien joukkuekavereideni kanssa.

Ristiriitaista oli myös eilen, kun olin katsomassa Bajenin miesten viimeistä välierää ja näin ollen kevään viimeistä käsipallo-ottelua Eriksdalshallenissa. Siellä oli 1800 katsojaa, hyvä peli ja niin mahtavan upea tunnelma, että meinasi itku tulla.

Minun perspektiivistäni Eriksdalshallenin 1800 katsojaa saavat aikaan paljon upeamman urheilujuhlan kuin vaikkapa kymmenet tuhannet ihmiset jossain futisstadionilla. Esimerkiksi näin: Eilen matsia oli katsomassa Bajenin monivuotinen tähtipelaaja Lukas Karlsson, joka viime kauden jälkeen lähti Tanskaan ammattilaiseksi. Hän istui eri puolella kenttää kuin klacken, fanikatsomo, joka kuitenkin bongasi suosikkipelaajansa nopeasti. Yhden aikalisän aikana fanikatsomo alkoi huutaa: ”Lukas, Lukas, ge oss en sång!” Karlsson kentän toisella puolella nousi seisomaan ja karjui (”lauloi”) täpötäydessä hallissa: ”Hammarbyy ee dom bästa!” Ja fanikatsomo vastasi huutoon: ”Heja, heja, heja Bajen!” Ja uudelleen. Koko halli hiljentyi kuuntelemaan ja antoi laulun päätteeksi ihastuneet aplodit. Kuuluttajakin innostui: ”Hyvät naiset ja herrat, Lukas Karlsson!”

Ennen ottelua ja puoliajalla Karlsson seisoskeli katsomon takana, ja melkein jokainen ohikulkija halusi kätellä ja vaihtaa kuulumisia. Niin lämmin ja sydämellinen tunnelma, aivan kuin olisi oltu jossakin perhejuhlassa. Ja silti seinät raikuvat kannustuslauluista, taputtavat kämmenet vilisevät ilmassa, pelaajat tuulettavat onnistumisiaan kuin MM-kisoissa telkkarissa.

Nautin, ja sydämeen sattui. Tämän kaiken minä hullu olen jättämässä taakseni.

Yksi styrelsen ukko kävi moikkaamassa minuakin ja kyseli taas suunnitelmistani. Hänellä olisi yhteyksiä johonkin Ruotsin suurimpaan lehtiyhtymään ja hän voisi sieltä kysellä minulle töitä, jos haluaisin jäädä Ruotsiin ja Bajeniin. Tämä tarjous on toistunut nyt jo useaan otteeseen, kaikilla näyttää olevan yhteyksiä jos johonkin mediakonserneihin. Sitä ne eivät vain vielä ole tajunneet, että näillä yhteyksillä ei luoda toimittajan työpaikkaa ihmiselle, joka kirjoittaa vain ja ainoastaan suomea.

Olen tähän asti tehnyt elämässäni lähes poikkeuksetta hyviä valintoja. Vaikeitakin, mutta aina jokin vainu sisälläni on sanonut, että teen oikein. Nyt vainu on ihan hiljaa. Ensimmäistä kertaa pelkään tosissani, että valitsen väärin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s